Tuesday, December 28, 2010

The Pacific: Tyynenmeren taistelutoverit

Huomasin suomalaisista viestimistä, että tänään alkaa TV1:llä The Pacific: Tyynenmeren taistelutoverit tv-sarja. Sarjan on tuottanut Tom Hanks ja se on tehty yhteistyössä HBO:n kanssa.

Katsoin sarjan muutama viikko sitten. Ensinnäkin varoituksen sana: sotaa ei ole kaunisteltu. Sarjassa oli kohtauksia, joita en ole saanut mielestäni pois. Toivoisin oikeastaan, että en olisi niitä edes nähnyt. Mutta jollain oudolla tavalla sarja myös puhutteli. Suurin syy lienee siinä, että en koskaan koulussa tai muissakaan elämäni vaiheissa ymmärtänyt kuinka raskaita taisteluja Tyynellämerellä käytiin. Iwo Jiman lipunpystytys on varmasti kaikille tuttu kuva, mutta itse en juuri muuta muista nähneeni.

Sarjassa seurataan muutaman nuoren miehen vaiheita ennen ja jälkeen sodan ja tietysti myös sodan aikana. Kaltaiseni pasifisti katseli tapahtumia sydän kurkussa, surullisena. Ymmärsin myös aika paljon enemmän siitä, miltä sodankäynneistä ihmisistä täytyy tuntua. Tämä ei todellakaan ole romantisoitu versio Toisesta maailmansodasta taustalla soimassa "Till we meet again", vaan sota on kuolemaa, pelkoa, tuhoa. Yöunet saattavat mennä, mutta myös uusia ajatuksia saattaa syntyä.

12 comments:

  1. Just tänään juteltiin miehen kanssa, että tämä kannattaa varmaan katsoa..jossainpäin maailmaa tämänkaltainen on totta joka päivä, valitettavasti. Ja kun pojan kanssa asiasta puhuin, niin hän on sitä mieltä, että maailma loppuu suureen sotaan, se tulee suurvaltojen kohdatessa..surullista, jos nuori mies näin ajattelee..tai ymmärtää..voi kun pieni ihminen vois hiukan enemmän vaikuttaa asioiden kulkuun!

    ReplyDelete
  2. Jaana, tätä katsoessa kyllä tuli mieleen ne lukemattomat pojat ja tytöt, jotka tälläkin hetkellä jossain sotivat. Henkilökohtaista vihaa tai kaunaa ei ole, mutta sinne mennään minne käsky käy.

    Suomen itsnäisyyspäivän herkistämänä tietysti ajattelen myös niitä miehiä ja naisia, jotka takasivat Suomelle itsenäisyyden.

    ReplyDelete
  3. Nämä ohjelmat ei ole minua varten... Näkisin varmaan painajaisia pitkän aikaa!

    ReplyDelete
  4. Mari, kyllä minullakin unet vähän menivät... vaikka en edes kaikkia kohtauksia katsonut tai kuunnellut. Mutta silmät myös avautuivat monen asian suhteen.

    ReplyDelete
  5. Mieheni odottaa kovasti sarjaa (ja dvd boksia,jonka tilasin joululahjaksi...).Itse en "uskalla" katsoa :(

    ReplyDelete
  6. Anne-Marie, varsinkin alku ja loppu ovat ihan katsottavia. Juuri tuossa mietin, että läksin aika montakin kertaa telkkarin äärestä touhuamaan jotain muuta...

    ReplyDelete
  7. Sen jälkeen kun sain oman perheen, olen monasti miettinyt sitä, miten hirvittävää olisi elää sodan keskellä. Tunne suurta tuskaa jo pelkästä ajatuksesta, että lapseni tai mieheni joutuisivat sotimaan. Se olisi sanoinkuvaamattoman hirveätä!

    Nykyään, jos koskaan, en ole sotaelokuvia siis pystynyt itkemättä katsomaan. Aina siellä (oikeassakin) sodassa on jonkun poika tai tytär...

    Puhutteleva postaus, kiitos siitä.

    ReplyDelete
  8. Luultavasti en pysty ohjelmaa katsomaan. Tom Hanks on näyttelijänä suosikkini.
    Sotien mielettömyys on järkyttävä siinä mielessä, että ihmiset eivät koskaan opi. Aina tulee uusia sotia ja uusia leskiä ja orpoja.
    Toivotaan rauhan säilyvän tai vihdoin voittavan ihmisten mielet.

    ReplyDelete
  9. Äitini oli sotalapsena Ruotsissa ja nyt 74v ikään mennessä on siitä meille puhunut korkeintaan 4 kertaa,nekin lähinnä kun Klaus Härön Äideistä parhain sai ensi-iltansa,loistava elokuva!, ja muistan kuinka mummoni aina itki kun kertoi kotien täällä Helsingissä menneen pommituksissa ja kuinka joutui lähettämään lapset Ruotsiin.Pelkkä junamatka oli ollut kauhea,täitä ja muita syöpäläisiä,junaa pommitettiin ja kovassa pakkasessa joutuivat piiloutumaan hankeen.Sisko 5v.ja veli 3v. joutuivat erilleen eri perheisiin,äitini kasvatettiin siihen että hän palaa Suomeen mutta enoni kasvatettiin kuin perheen omaa poikaa.Voitte vain kuvitella miltä paluu tuntui.Ja tavallaan koko perhe menetti toisensa uudelleen kun palasivat Suomeen täysin ruotsalaistuneina,ei sanakaan osanneet suomea.Luulen, että henkiset arvet eivät ikinä ole parantuneet.
    Jo aikaisempi Taistelutoverit oli todella hyvä mutta raaka,niinkuin sota aina,ja kauhea ajatella että tälläkin hetkellä jossakin päin maailmaa kuitenkin edelleen soditaan.
    Laulun sanoja lainaten:"eikö ihminen ikinä opi?"
    Anu.

    ReplyDelete
  10. Katsoin osan siitä joskus vuosi sitten mutten pystynyt sen enempää katsomaan,vaikka laadukas sarja onkin.Sota on kauhistus,olen sen henkilökohtaisesti kokenut.Tuo kuvahan yllä on Iwo Jima Memorial Washington DC:stä,muistan kun pysähdyimme sitä katsomaan,vakuuttava muistomerkki...

    ReplyDelete
  11. Ylva, kyllä vain itsellänkin ovat tuntemukset muuttuneet, kun lapset ja perhe ovat tulleet elämääni. Olo on myös surkea, kun näkee lentokentillä nuoria sotilaita ja miettii, että minne kummaan hekin ovat matkalla. Ja jossain muualla toiset nuoret sotilaat (ja jopa lapset) ovat matkalla jonnekin...

    Unelma, Tom Hanks on kyllä mainio näyttelijä!

    Olen usein ajatellut, että eipä tässä kummoista matkaa ole edetty esimerkiksi 2000 vuodessa. Samalla tavalla ollaan ahneita, tapellaan sen vuoksi että joku uskoo jotenkin eri tavalla, tavoitellaan omaa hyvää ja ollaan tyytyväisiä niin kauan kuin itsellä menee hyvin, halutaan ehkä vähän lisää jotain...

    Anu, olipa koskettava tarina äidistäsi ja enostasi. Sodat tuovat monenlaista surua mukanaan. On kyllä hurja ajatella pieniä lapsia pommitusten, syöpäläisten ja luonnon olosuhteiden armoilla! Kun yksikin noista asioista itsestä tuntuu jo ihan kamalalta. Tuollaiset kokemukset jättävät väkisinkin jälkensä.

    ReplyDelete
  12. Yaelian, tässä sarjassa oli jo jotain niin karmivan autenttista, että todellakin välillä välttelin kuvan katsomista. Sitäkin oli hirveä seurata, miten sotimiseen turtuu, tappamisesta tulee arkipäivää.

    ReplyDelete