Thursday, November 4, 2010

Pepillä, maailman vahvimmalla tytöllä, on erityinen paikka sydämessäni, muistoissani.

Yaelian Appelsiinipuun alla -blogista ilahdutti minua omilla muistoillaan, suloisella kuvalla ja viskasi viestikapulan. Katsotaanpas mitä tästä syntyy:

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen mikä sinusta tulee isona?

Sen jälkeen kun löysin Mary Westmacottin (Agatha Christie) kirjat olin vakuuttunut, että arkeologi minusta tulee. Varhaisempi muisto on ajatus merimiehestä, tai oikeammin koko purkin kipparista. Tämäkin jonkin seikkailukirjan innoittama.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Aku Ankka! Ja vähän myöhemmin Asterix. Jouluaattoaamuisin tuijotin herkeämättä Joulupaketti -ohjelmaa, jossa oli paljon myös Disneyn piirrettyjä.

3. Lempileikkejäsi?

Muistan, että meillä oli koululuokka joka pelasi aina välituntisin jalkapalloa. Olen bongaillut lintuja lintukirjan kanssa jo kauan ennen kuin bongaamisesta puhuttiin. En kyllä tullut hullua hurskaammaksi. En vieläkään tunnista lintuja.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Koulukaverin synttärit, jonne oli kutsuttu koko luokka. Siihen aikaan ei ollut tapana viettää niin suuria synttäreitä. Tuntui hassulta olla kaikkien luokkakavereiden kanssa toisen kotona, poissa kouluympäristöstä.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Voisi kai sanoa, että lapsuuteni oli yhtä urheilua: kesäisin uintia, pyöräilyä, kävelyä, juoksuakin. Talvisin hiihtoa, luistelua, potkukelkkailua.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Balladi Olavinlinnasta Annikki Tähden esittämänä vangitsi mielikuvitukseni. Pyysin isää soittamaan sitä uudelleen ja uudelleen. Siinä on draamaa ja tragediaa, myrskyötä ja pihlajaa. Olavinlinna on upea paikka ja tämä balladi tekee siitä vielä kiehtovamman.

Ensimmäinen klassinen ihastukseni on Edvard Griegin Peer Gynt ja erityisesti Vuorenpeikon luolassa ja Aamutunnelmaa. Opettaja kuuntelutti tätä musiikin tunnilla.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Muistan lapsuudestani nallen, jonka sain kummitädiltäni. Sitä rakastettiin niin kovasti, että pää irtosi. Siis nallelta. Täti teki sille neuloen vaatteitakin, mm. vihreän mekon.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Luulen, että en ole saanut vielä matkailusta kyllikseni. Mielikuvitus ja kirjat ovat kiidättäneet paikasta toiseen: Kilimanjaro (mikä kirja? - en muista), Intia (Kaukaiset Paviljongit -kirja), Kanada (Jalna -sarja), Iso-Britannia (Austenit, Brontet, Blythonin Viisikko), Greenwich Village (sairaanhoitaja Ursula), Tukholman saaristo (Saariston lapset), Villa Villekulla (Peppi)...

Moni on varmasti jo saanut haasteen, mutta minä tulisin mielelläni kurkkimaan Marin ja Margen ja Annen ja assarin ja Ylvan muistoja.

24 comments:

  1. Kiitos haasteesta, otan sen vastaan. :)

    Ihana tuo Pepin kuva. Mini istuu tässä sylissäni ja huudahti äsken: "Piiitkätosssun kuvaaa!!!" Katsellaan hetki siis sitä ja mennään sitten välipalalle... :)

    Heips!

    ReplyDelete
  2. Ylva, tulen lukemaan! Minusta tämä Peppi-villitys ei ole vieläkään karissut. Suurin kunnia oli, kun koulussa luokkakirjaan kirjoitettiin, että "luokan oma Peppi".

    ReplyDelete
  3. Ihana Peppi ;-)
    Olen ostanut Peppi ja Eemeli dvd:t mutta eivät oikein uppoa meidän lapsiin..liekö tämäm 3D aika ja Disney vievät voiton :(
    Kivoja muistoja! Olen ihan yhtä onneton lintujen suhteen ja yhtä paljon kirjoihin rakastunut ;-)

    ReplyDelete
  4. Nej men,olin ihan unohtanut Pepin! Minäkin rakastin Peppiä yli kaiken lapsena ja sellaista jopa leikittiinkin joskus;D
    Ja muistin nyt yhdet synttäritkin lapsuudesta ,joka unohtui kun kirjoitin omaa haastettani.Yhden luokkatoverin isä oli elokuvayhtiön pomo ja koko luokalle varattiin oma elokuvasali ja meidän valitsema leffa.Miten saatoinkaan senkin unohtaa!Jännää miten monella on Aku Ankka (how not.,,)ollut se sarjakuvalemppari!

    ReplyDelete
  5. Yaelian, luulen että monen meidän ikäisen tytön elämään on Peppi vaikuttanut!

    Mahtavat synttärit. Nuohan ovat ihan uskomattomat. Ja varmaan olleet aika tavaton tapahtuma. Mielestäni suuria synttäreitä ei juurikaan vietetty.

    Olikohan mitään muuta kuin Aku Ankka? Niin ja mun pitää mennä lisäämään Asterix!

    ReplyDelete
  6. Anne-Marie, minä olen yrittänyt lukea Eemeliä. Pössykkä kirjoista jäi lapsille mieleen, ei juuri muuta. Pepistä on myös englannin kielinen piirretty filmatisointi ja sitä ovat lapset katselleet. Mutta eihän se samalta tunnu kuin Inger Nilssonin Peppi.

    ReplyDelete
  7. Jalna! Siis oliko Jalna Kanadasta? Ei ole kauaa aikaa siitä, kun totesin äidilleni, että kerran vielä luen koko Jalna-sarjan uudestaan. Minulla on vieläkin tallessa päiväkirjani, joista yhdessä lukee, että olen toivottoman rakastunut Rennyyn ja jos minulla joskus on poika, hänestä tulee Renny!

    ReplyDelete
  8. Leena, anteeksi, mutta ahavoitunut Renny on kyllä varattu muualle jos Adeline ei häntä enää huoli :) Mazo de la Roche oli kanadalainen kirjailijalahjakkuuus, joka sitten alentui kirjoittamaan hömppää. Niin kai aikalaisten kriitikoiden mielestä. Kuningatar Elisabeth tykkää (tai tykkäsi aikoinaan) tästä kirjasarjasta. Joten hyvässä seurassa olemme!

    ReplyDelete
  9. Minullakin on ollut Agatha Christien tuotanto innoittajan lapsena... taisi olla jo ala-asteen ylemmillä luokilla. Luin innokkaasti hänen tuotantoaan, ja jostain tarttui myös sellainen tieto, että kirjailija olisi aloittanut uransa vasta neliskymppisenä (näinköhän oli?). Ajattelin silloin, että kerään ensin kokemuksia, ja alan myös kirjailijaksi neljäkymmentä täytettyäni.

    En ole vielä kyllä alkanut... : )

    ReplyDelete
  10. Anne, no vielä me varmaan ennätetään... ennen 80! Jos vielä vähän kerättäisiin kokemusia ;)Minä olin ihan pökerryksissä näistä Mary Westmacott kirjoista, vaikka eivät ne olleet yhtä jännittäviä kuin muut. Mutta arkeologia kiehtoi.

    ReplyDelete
  11. Hei Johanna!:)

    Hauska haaste, jonka otan mieellläni vastaan, kitos vain:)
    En ole saanut tällaista haastetta aiemmin:)

    Oli kiva lukea sinun muistojasi!!:)

    Oikein mukavaa tulevaa viikonloppua sinulle ja perheellesi sinne kauas!:)

    Halein, Marge

    Ps. Vastaan haasteeseen heti, kun kiireiltä ehdin:)

    ReplyDelete
  12. Marge, voi kun kiva jos tämä oli Sinullekin uusi juttu! Olen käynyt katsomassa joidenkin muiden vastauksia ja huomaan, että itseltä on unohtunut paljon. Myös kulttuuri on tainnut olla aika samanalainen aina ikäluokallaan. Suomi on hyvin homogeeninen maa.

    Kiitos halista! Sellaista aina tarvitaan.

    ReplyDelete
  13. Kiva haaste, kiitos siitä :) Laitenkin seuraavaan postaukseen sen!

    ReplyDelete
  14. Mari, tulen kurkkimaan kunhan huomaan päivityksen! Kiva, kun tämä oli Sinullekin uusi juttu.

    ReplyDelete
  15. Nyt siis minullakin postattuna lapsuusmuistoja:
    http://kotikolmelle.blogspot.com/

    ReplyDelete
  16. Anne, kävin kurkkaamassa ja jätin kommentinkin. TOivottavasti tuli perille. Olin ihan unohtanut ne C-kasetit! Ja lupasin tulla deliisi, vaikka vähän pidemmästä matkasta sitten joskus :)

    ReplyDelete
  17. Voi sitä aikaa kun C-kasetille piti saada musiikkia...Lempparini oli Ripatin musiikkiohjelma(en muista nimeä?)ja sieltä sitten yrittää saada kappale ilman välipuheita!

    ReplyDelete
  18. Ocsid oli se radio-ohjelma...muisti palailee pätkittäin.... ;-)

    ReplyDelete
  19. Ocsid, tosiaan! Kasetille tallentui mixattua disco musaa, ja kasetteja vielä kopioitiin edelleen kavereillekin.

    ReplyDelete
  20. Vastaukset naputeltu. :)

    Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
  21. Anne-Marie, kyllä vain näitä on kuunneltu. Nuorten sävellahja oli myös kova juttu! Ripattihan oli myös Levyraadissa, eikös niin.

    Anne, minnehän ne kasetit ovatkaan joutuneet... Olivat aikamoisia aarteita aikanaa.

    Assari, hauskaa viikonloppua. Kävin lukemassa sun muisteluja!

    ReplyDelete
  22. Kiva haaste,ja kiva lukea vastauksia.Mina olen "nuorena" lapsena lukenut Pikku Heidia ja muistan,miten radiosta kuunneltiin Ollin Oppivuosia.

    ReplyDelete
  23. Sateenkaari, minulle on jäänyt Pikku Heidi mieleen elokuvana. Kovin liikuttava ja suloinen tarina!

    ReplyDelete
  24. Nyt vasta ehdin tänne paremmin tutustumaan sinuun. :)
    Minun tyttäreni on myös Johanna ja hänelläkin on kolme lasta.
    Johannalla on myös blogi, mutta me harvoin kommentoimme toistemme blogeja. Olen jäävännyt itseni, oman lapsen piirroksia ja kirjoituksia ei voi kommentoida. :)
    Oli mukavaa lukea tätä postaustasi. Tulen uudelleenkin katsomaan mitä teille kuuluu.
    Sinulla on mukava blogi.

    ReplyDelete