Tuesday, November 2, 2010

Mennään bussilla

Mennään bussilla tai mentäisiin, jos bussi tulisi. Kirjoitin aikaisemmin meidän uudesta koulubussin kuljettajasta, Ms. C.:stä. Kuljettajasta, jonka paidassa lukee Sexy Chick, nilkkaan on tatuoituo BITCH ja joka ei kaihda sanoa 5-vuotiaille kindergartenilaisillekaan, että kuljettaja ei ole lasten ystävä.

Tilanne on muuttunut dramaattisesti. Äidit ja isät olisivat ONNELLISIA jos Ms. C. tulisi ja ajaisi bussia. Moni on soittanut kuljetusosastolle.

Jo pari viikkoa on bussi tullut milloin mistäkin, mystisellä aikataululla. T-muotoinen risteys on siitä jännittävä, että sitä voi lähestyä kolmesta eri suunnasta. Kellonaika on vaihdellut 10 minuutista liian aikaiseen 50 minuuttiin liian myöhään.

Tilanteesta on useampia versioita. Yhden tarinan mukaan eräs kuljettaja sai sydänkohtauksen. Toisen tarinan mukaan eräs kuljettaja erosi. Kolmannen tarinan mukaan eräs kuljettaja erotettiin. Kaikille on kuitenkin yhteistä, että Ms. C. siirrettiin toiselle reitille ja meidän bussia kuljettaa kuka milloinkin. Yhteistä kuljettajille on, että he eivät tiedä missä on koulu tai pysäkki. Aikaa kuluu harhaillessa. Opettajat ovat jo ihmetelleet, kun lapsemme istuvat luokkahuoneessa odottamassa kotiinlähtöä ja eräs vanhempi epäili, että meidät on niputettu mappiin VÄLINPITÄMÄTTÖMÄT VANHEMMAT.

Soitin itsekin muutama päivä sitten kuljetusosastolle. Odotin sinä aamuna bussia 45 minuuttia ja sitten piti hakea auto ja ajaa lapset koululle. Kaikki muut olivat jo pysäkiltä poistuneet oman autonsa kautta. Keskustelu oli nihkeä, vaikka toistelinkin "Yes, ma´am" , "I understand ma´am", "I know you are doing your best ma´am". Roolit olivat jotenkin sekaisin, sillä palvelun kustantajana (=veronmaksaja) minun olisi pitänyt olla "ma´am"...

Syy haasteelliseen bussinkulkuun selvisi. Meidän bussi kulkee satunnaisesti, koska asumme lähinnä koulua. Ei ole niin väliä pääsevätkä pysäkin n. 20 lasta kouluun, koska koulu on lähellä. Kysyin josko saisin lakisääteisen palvelun jos muuttaisimme kauemmaksi. Kuulemma ajatuksia herättävä idea. Bussilla on 20 minuutin aikaikkuna ilmestyä pysäkille. Värjöttelyaamuna aika vain tuplaantui, ei sen kummempaa.

Suurin tragedia on, että meiltä ajaisi polkupyörällä koululle 10 minuutissa. Mutta ei ole jalkakäytäviä, suojateitä. Tai on, mutta reitistä n. 200 metriä on sellaista, että lapsia ei voi päästää aamuliikenteen sekaan. Voisin lähteä vaikka saattamaan, mutta tehtävä olisi kamikazetasoa. Olisimme koulun ainoa pyöräilevä/kävelevä perhe.

Toivomme hartaasti, että Ms. C. palaa reitillemme. Ms. C. on reitti- ja kellontuntemuksensa vuoksi jo klorifioitu pyhimysten joukkoon. Maailman paras bussikuski!

Pienenä tykkäsin katsella London Weekend Televisionin sarjaa "Mennään bussilla" - "On the Buses". Tarkastaja Blakey vastaan Stan ja Jack.

Ehdoton suosikkini oli kuitenkin Olive, Stanin sisko.

10 comments:

  1. Onpas teillä paljon harmia ja hankaluuksia ollut tuon koulubussin suhteen.Varmaankin menee tuollaisessa hermot.Toivottavasti Ms.C tulee takaisin,vaikkei täydellinen olekaan...Tsemppiä!

    ReplyDelete
  2. Yaelian, meidän reittiä aina rokotetaan, kun jossain on ongelmia. Ja kai logiikka on sitten se, että kun lähellä asuu niin äkkiäkös jokainen ajaa lapsensa itse koululle. Olemme kyllä nauraneet, että pari kuukautta sitten Ms. C. tuntui katastrofilta - nyt olisimme onnellisia jos näkisimme hänet yrmyilemässä bussin ratissa. Niin se maailma muuttuu.

    ReplyDelete
  3. Mennään bussilla tuntui silloin hyvältä..en tiedä olisiko enää ;-)
    Tehdään kampanja: Ms C takaisin ;-)
    Toivottavasti asia korjaantuu pian ja hän palaa hommiin teille!

    ReplyDelete
  4. Anne-Marie, epäilen myös että Mennään Bussilla ei ehkä olisi enää niin ajankohtainen. Olivessakin taisi eniten naurattaa hassu ulkomuoto. Mietin, että olen ollut aika pieni lukeakseni tekstitykset. Kai se sitten jotenkin on onnistunut. Hahmot jäivät mieleen.

    Kyllä me haluamme Ms. C.:n takaisin! On kurjaa, että meidän reitiltä aina otetaan vakikuljettaja pois kun jossain on hätä. Saisivat joskus rokottaa muita reittejä.

    ReplyDelete
  5. Johanna, mun lempisarja oli Mennään bussilla ja Olive oli aivan omaa luokkaansa;-) Suomalaiset ns. hauskat ohjelmat eivät naurata minua ollenkaan, mutta brittiläiset kylläkin.

    Ms.C;tä saatte nyt toivoa vaikka joululahjaksi. Minusta on kauhean rankkaa tuo ettei ole jalkakäytäviä/pyöräteitä. Autoilu on ihan pakko kuten kertoo Kanadan sukulaisenikin. Hänelläkään bussit eivät kulje hyvin ja omaa autoa saa talvella kaivaa lumikinoksesta, jos bussi ei saavu.

    Johanna, sinä olit asiakas!

    ReplyDelete
  6. Leena, meillä on kyllä paljon yhteistä! Ajattelin postausta kirjoittaessa tokko tätä sarjaa kukaan edes muistaa. Kiva löytää aikalaisia :)

    Jep, kyllähän sitä veronmaksajana odottaa saavansa vastiketta rahoilleen. Toisaalta säälitti rouva parka, joka oli vastannut sydämistyneihin soittoihin varmasti jo monen päivän ajan.

    Tämä paikka on rakennettu niin hassusti, että koululle melkein pääsee jalkakäytäviä pitkin. Mutta sitten on vilkasliikenteinen osuus, jossa ei ole jalkakäytäviä, suojateitä tai edes kunnon valaistusta. Autot ajavat tuhatta ja sataa. Ei tulisi mieleenkään päästää lapsia sinne aamu-unisina.

    Jospa saisimme Ms. C.:n takaisin. Hauksin on ollut toistaiseksi nähtävästi jamaicalainen kuljettaja, joka hurautttaa bussin keskelle katua niin, että autot eivät pääse mitään kautta ohi. Lapset sanovat, että hänellä on kiva aksentti ja kivat letit.

    ReplyDelete
  7. Voi, tuo jamaicalainen saa jo nyt hyvälle tuulelle. Hänessä on munaa!

    Bloigssahan sitä yrittää olla iätön, mutta toisaalta minä olen niitä harvoja, jotka ovat muotiblogien ulkopuolella paljastaneet kasvonsa.

    Silti, olen samaa mieltä kuin Aila Meriluoto uusimmassaan: Ikä on vain tilastoharha! Pääasia, että muistaa olevansa hyvää vuosikertaa;-) Muuten ikänsä voikin unohtaa, enkä usko sinunkaan sitä liiemmälti pohtivan.

    ReplyDelete
  8. Jostain luin aikoinaan, että takuu menee umpeen kun täyttää 40 vuotta. Huomaan ympäristöstäni, että yhdellä jos toisella meistä alkaa pettää selkä, kolottaa polvi. Vetoisalla säällä haluaa laittaa huivin hartioille ja pitää jalat lämpiminä... Muuten ikä ei tunnut taakalta.

    ReplyDelete
  9. Ja minä huomasin juuri mainoksen isosta lämphuovasta, joka siis lämpiää sähköllä;-) Juu, takuu menee umpeen ja oikeesti ollan jatkoajalla, mutta 'who cares'. Eletään täysillä vaan ja vuosista viis',

    Me ollaan täällä nyt Lumimiehen kanssa yhdessä. Aloitetaan tämä leffaviikonloppu mun koneen äärellä lukemalla sun postausta ja nauramalla vanhoille muistoille sarjasta Mennään bussilla. (Kuiskaten: Meillä on ihan Oliven näköinen tuttu;-)

    ReplyDelete
  10. Leena, OMG! Siis tämä Oliven näköinen tuttu... toisaalta Olivella oli upea persoona.

    Minä olen siirtynyt jo tänä "talvena" kuumavesipulloon. Miestä olen yrittänyt opastaa vienosti, että sujauttaisi sen jalkoihini niin, ettei nostaisi liikaa peiton kulmaa. Silloin iskee kylmä viima kinttuihin. Ei meillä varsinaisesti vedä tai ole kylmä, tuntuu vain siltä.

    Jos tätä vilkaiset, niin Paistetut Vihreät Tomaatit ovat suosikkini. Kathy Bates on upea näyttelijä. TOWANDA! Huuliharppu kostaja katsottiin koko perheen voimalla joku viikko sitten. Ennio Morriconen musiikki on vailla vertaa. Se haikea huuliharpun sävel...

    ReplyDelete