Monday, November 15, 2010

Kirja-arvio: Thomas Enger Valekuollut

Tästä ei ole tulossa kirjablogi, vaikka mekkohulluuden lisäksi tunnustaudun kirjahulluksi. Engerin kirjan arvioinnin olen kirjoittanut Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jäsenpanelistina ja se on julkaistu myös kirjakerhon nettisivuilla. Jäsenpanelistin homma on mukavaa, mutta kirjoja tulee luettavaksi hyvin harvoin. Postitus ulkomaille economy-luokassa kestää kauan ja joskus on jäänyt kirjan lukemiselle vain pari päivää. Yksi kirja oli niin huono (mielestäni), että melkein itkua väänsin. Mutta helmiäkin on joukkoon mahtunut! Tässäpä Thomas Enger ja Valekuollut.



Merkillinen kirja. Tämähän vetää mukaansa heti alusta alkaen. Kirja on kuin morsian: jotain vanhaa, jotain uutta, lainattua ja kai sinistäkin. Tyyli ja kerronta tuntuvat kumman tutuilta. Mistä tämä muistuttaa? Sitten se jysähtää mieleeni: kuin lukisi Mankellin ja Marklundin yhteistuotantoa. Mielenkiintoista, kutkuttavaa, nautinnollista - jollain tapaa ennalta arvattavaa ja kuitenkin uutta.

Pidän kirjasta paljon. Tunnelma on kiireetön, vaikka uutisten ja rikosten maailmassa liikutaankin. Ja kuten uutismaailmassa, kirjassakin käänteet tapahtuvat yllättäin. Pidän päähahmosta, Henning Juulista. Hänessä on samaa hiukan torsoa kauneutta kuin toisessa dekkarisankarissa, Kurt Wallanderissa. Elämän koettelema antisankari, jota ei voi kuin ihailla ja kannustaa, toivoa parasta. Mies, jolla on ankea menneisyys ja epämääräinen tulevaisuus. Näitä kahta miestä yhdistää moni asia, kuten eroon päätyneet liitot ja oppimestarit joiden äänen voi yhä kuulla.

Myös Marklundin sankarittaren Annika Bengtzonin piirteitä uskon löytäväni kirjan sankarista. Juul on samanlainen kehäkettu, takataskussaan tietolähde jota muilla ei ole. Juul osaa kysyä oikeat kysymykset, etsiä sitä mitä muut pitävät vähäpätöisenä: yksityiskohtia.

Aihe sivuaa päivänpolttavia kysymyksiä. Islam, sharia-lainsäädäntö, hudud-rangaistukset, kunniamurhat saavat lisävaloa. Näiden asioiden suhteen opin uutta ja huomaan, että islamiin liittyvät kysymykset ovat vieläkin monisyisempiä kuin ajattelen niiden olevan. Pakolaisten integroituminen ja rasismi ovat esillä. Yksiselitteisiä vastauksia ei ole.

Suosittelen kirjaa kaikille Mankellin ja Marklundin ystäville. Suosittelen sitä kaikille, jotka nauttivat perinteisestä skandinaavisesta jännityksestä. Kirjassa ei paahdeta Hollywood-tyylillä, vaan verkkaisen varmasti, pohjoismaisella maltilla.

Toivottavasti Henning Juul jatkaa lehtimiestyötään ja Enger hänen vaiheistaan kertomista. Haluan tutustua Juuliin paremmin, tuntea hänet lähemmin. Odotan seuraavaa tarinaa, johon kirjan lopussa vihjataan. Tämä salaisuus pitää selvittää sekä Juulin että minun mielenrauhani vuoksi.

Johanna

P.S.

Meilläkin alkaa olla ruska käsillä. Näin kauniin tammenoksan löysin sunnuntaikävelyllä. Pukeutumiselle syksymme asettaa haasteita: aamulla lämpötila on nollan tuntumassa ja iltapäivällä huidellaan yli 20 C asteen. Tänä aamuna koulubussia odotellessa näkyi lakattuja varpaankynsiä (sandaalit) ja pörröisiä bootseja.

8 comments:

  1. Vau, olet Kirjakerhon jasenpanelisti. Ja hyvin osaatkin hommasi, hieno kirja-arvostelu.

    Ma olen ollut oikea dekkarifriikki, mutta nykyisin tulee niita luettua harvemmin. Ma pidan myos enemman tuollaisesta verkkaisesta tahdista.

    Taalla kanssa nakee taas karvasaappaita ja sandaaleja, mutta noin kaunista ruskaa ei taalla nay, vaikkakin jotkut puut ovat pudottamassa lehtia. ;)

    ReplyDelete
  2. "all the leaves are brown
    and the sky is grey
    I've been for a walk
    on a winter's day

    I'd be safe and warm
    if I was in L.A
    California Dreamin'
    on such a winter's day"

    Mulle on tutumpi vielä se eteläisempi Kalifornia. Siellä eivät huojuneet enää muut kuin palmut. Toisinaan on sitä maisemaa kova ikävä ja varsinkin, kun ei tarvinnut tuskailla pukeutumisen kanssa.

    Suuren suomalaisen jäsenpanelistiksi pääsee kuka vain. Tuosta linkistä sinne löytää.

    ReplyDelete
  3. Tämäpä oli mielenkiintoinen uusi juttu sinusta;hienoa! Ja hyvin oletkin tuon kirjan arvioinut,sillä se alkoikin kiinnostaa...
    Täällä on edelleenkin aivan uskomattoman lämmintä tähän aikaan vuodesta;nyt illalla 24 astetta! Joku lämmin ilmamassa on sitkeästi päättänyt estää kylmän ilman saapumisen:-(

    ReplyDelete
  4. Kiitos kirjavinkistä! Näitä on aina kiva kuulla, ja nyt kun lahja-aikakin tuossa lähestyy, niin tälläisiä vinkkejä on hyvä pistää muistiin kirjakaupassa käynnin varalle.

    ReplyDelete
  5. Kiitos kirjavinkistä,vaikuttaa mielenkiintoislta kirjalta!Olisikohan kuukaudenkirjana joskus?
    En ole lukenut Marklundia tai Mankellia,mutta täytyy varmaan tutustua..sait mielenkiinnon heräämään ;-)
    Ja todellakin mielenkiintoinen juttu tuo jäsenpanelistina olo!

    ReplyDelete
  6. Yaelian, uskomatonta! Teillä vain lämmin jatkuu. Muistan nähneeni siellä käydessäni kortin, jossa Jerusalemissa oli lunta. Se on jäänyt mieleeni.

    Tämä blogihomma on siitä hauskaa, että ihmisistä paljastuu uusia kerroksia kuin sipulista (itkettää kyllä vähemmän!). Sinusta on paljastunut uskomaton taiteellinen kyvykkyys & lahjakkuus.

    Anne, minä olen lukenut Marklundin ja Mankellin (Wallanderit lähinnä - muut ei niin sytytä) kirjat moneen kirjaan ja tästä löysin samanlaista sielujen sympatiaa :)

    Anne-Marie, jäsenpanelistina on ihan kiva lukea kirjoja, mutta niitä tulee todella harvoin tarjolle. Mankell villitykseni alkoi Palomuurista. Oletko nähnyt elokuvia? BBC teki myös sarjan Wallanderista.

    ReplyDelete
  7. Minäkin olen ollut kirjakerhon jäsen yli neljäkymmnetä vuotta. Nykyään en enää niin paljon kirjoja tilaa, kuin aikaisemmin.
    Taata toi minulle kirjastosta nauhalle luetun Outi Pakkasen kirjan. Olipa mukava kokemus, näyttelijä Erja Manto lukee ja minä istun tuolissani kutomassa. Säästyvät vanhat silmäni.

    ReplyDelete
  8. Jos Engerin kirjat ovat yhtä hyviä kuin Marklundin, niin luettavaa riittää. ;)

    ReplyDelete