Friday, November 19, 2010

Kiitospäivä lähestyy

Torstaina 25. marraskuuta on Kiitospäivä. Lapsilla on lomaa sekä torstai että perjantai. Mieleen alkaa hiipiä haikeus. Kiitospäivä on perheiden ja sukujen juhlaa. Viimeistään marraskuun viimeisenä torstaina huomaamme aina, että meidän perhe on aika pieni. Naapureiden drivewayt täyttyvät tai tyhjenevät autoista. Pyhäpäivän viettoon matkustetaan pitkiä matkoja, hälisevä joukko kokoontuu. Kyllä meistäkin ääntä lähtee, ei sen puoleen.

Hotel Del Coronado, San Diego, Kalifornia

Ensimmäisen ja muutaman muun kiitospäiväaterian nautin San Diegossa perinteikkäässä Hotelli Del Coronadosso. Hotelli on tuttu mm. Marilynin tähdittämästä elokuvasta Piukat Paikat. Lasten synnyttyä piti alkaa miettiä tarkemmin perheen kiitospäivätraditiota. Amerikkalaiset ovat ystävällistä väkeä ja meidät on kutsuttu moneen juhlaan. Olemme kuitenkin sanoneet ei, sillä päätimme että meidän traditio on varata pöytä mahdollisimman mukavasta ravintolasta ja nauttia perheen, toistaiseksi 5-hengen, voimin Kiitospäivän tunnelmista.

Päätös on osoittautunut viisaaksi, sillä kaikki joiden kanssa olisimme voineet kerran tai pari kokoontua yhteisen aterian ääreen ovat muuttaneet kauaksi, toiselle puolelle mannertakin. Sen sijaan, että ikävöisimme poismuuttaneita voimme keskittyä odottamaan. Lapset ovat muistelleet jo muutaman viikon ajan sitä, kuinka ruoka on herkullista, leivonnaiset hyviä ja lopuksi saa aarrearkusta lahjan. Ovensuusta voi poimia omenan matkaevääksi.

Coronado-saarelle johtava silta.

Pari vuotta sitten olimme myöhään liikkeellä (n. 6 viikkoa ennen Kiitospäivää) emmekä saaneet pöytävarausta tehtyä kantapaikkaamme. Tunnelma oli ankea, vararavintola ei innostanut. Soitin lähes päivittäin ja kyselin peruutuspaikkoja. Postissa asioidessa kerroin Mikelle, että kovin hyvin ei suju, kun hän kuulumisiamme kyseli. Mike kuunteli murheeni ja sanoi sitten, että perheeni on tervetullut heidän ruokapöytäänsä. Hölmistyin, menin sanattomaksi, kiitin kauniisti. Mike oli tosissaan. Paria iltaa ennen Kiitospäivää soi puhelin ja ravintolasta ilmoitettiin, että 5-hengen pöytä odottaa. Tänä vuonna soitin varauksen elokuun lopulla.

Vuosi sitten kaksi lapsista sairastui. Kiitospäivää edeltävä ilta meni Emergency Roomissa. H1N1 oli iskenyt. Kiitospäivänä hyppäsimme kuitenkin kaikki autoon ja huristelimme ravintolan pihaan. Lapset odottivat autossa, kun vanhemmat kävivät hakemassa aterian mukaan. Kokemus oli mainio. Saimme vaeltaa keittiön ja yksityisen ruokatilan & viinikellarin kautta hakemaan ateriamme. 15 stryrox-laatikkoon lastasimme kalkkunaa, kinkkua, kalaa, kalkkunantäytettä, macaroni and cheece, salaatteja, suklaaleivoksia, juustokakkua, marjapaistoksia, pikkuleipiä... Nyt myös tiedämme, missä ravintolan omistaja perheineen nauttii ateriansa.

Makunystyrät ovat pikkuhiljaa tottuneet perinteisiin makuihin. Ensimmäisellä aterialla kyllä ihmettelin, että miksi kalkkunantäytteestä tehdään niin suuri numero. Nyt makua vähän jo kaipailen. Mieleen on alkanut tunkea ajatus, että josko kokeilisin aterian valmistamista ihan itse. Ainakin suunnilleen tiedän miltä sen pitäisi maistua. Pelottaa vain, että kävisi kuin Mr. Beanille...

Legendaarinen Mr. Bean kalkkuna päässä -kohtaus

Olemme käyneet täkäläisessä vakioravintolassamme kahdeksan vuoden ajan. Odotan herkkujen lisäksi jouluasuun koristeltua miljöötä ja eloisaa kuhinaa. Tiedän, että näen taas erilaisia perheitä: suuria parinkymmenen hengen seurueita, lapsiperheitä, kahdestaan kulmapöydässä istuvia pariskuntia, nuoria ja vanhoja. Meidän perhe kuuluu joukkoon, Kiitospäivän viettäjien iloiseen seuraan. En koskaan unohda, kun n. 25-vuotias shorstiasuinen poika aterian jälkeen muiskautti suukon isänsä poskelle Hotelli Del Coronadon pihamaalla ja sanoi: "I love you dad", huiskautti kättään ja katosi omille teilleen. Yhteenkuuluvuus, rakkaus, kiitollisuus - tykötarpeet Kiitospäivän viettoon.

19 comments:

  1. Ihanasti kerroit teidan Kiitospaivan perinteista. Onkohan tuo Kiitospaivan vieton perheitten yhteen keraytyminen vahan samanlaista kuin taalla meilla joulun vietto?

    ReplyDelete
  2. Kiitospäivä on varmaan siellä iso juttu, ja tuo mukavan välietapin loppu vuoteen... jouluunkaan ei ole sitten niin pitkä matka : )

    Vaikka meillä ei tuota juhlaa olekkaan, niin välillä on ihan hyvä pysähtyä ajattelemaan oman elämän hyviä asioita ja hetkiä joista on kiitollinen.

    Frendit sarjassa muuten Joey tunkee päänsä kalkkunaan. Monican oli tarkoitus siitä laittaa kiitospäivän aterian kaverijoukkiolle.

    Onnellista ja lämpöistä kiitospäivää ♥

    ReplyDelete
  3. Ihana, koskettava kirjoitus! Mukavaa Kiitospäivää sinulle ja perheellesi!

    ReplyDelete
  4. Ihanan koskettavasti kirjoitettu kirjoitus Kiitospäivästä.Tiedän tuon tunteen,kun ei ole suurta sukua...etenkin pyhien tullessa se korostuu selvästi.Kaikenlaisia kommelluksia teillä on ollut pyhän kynnyksellä,ja ihana oli postin Mike,joka kutsui teidät kiitospäivän aterialle.Del Coronado on ihana! Olimme siellä Californiassa ollessamme (tosin vain katselemassa ja drinkilllä),ja kiertelime autolla paljon Coronadon saarta,upea paikka.San Diego oli muutenkin se kaupunki,josta pidin eniten USAssa näkemistäni kaupungeista,ja ehdin nähdä aika monta.Toivottavasti tänäkin vuonna Kiitospäiväateriastanne muodostuu oikein kaunis ja muistiinpainuva!

    ReplyDelete
  5. Voi miten ihanasti kerrottu! Kuka muuten Suomessa ehdottaisi edes puolitutulle, että tervetuloa vain meille juhlapäivälliselle?

    Sopii tosiaan toivoa, ettei sulle käy kuin Mr. Beanille... Vaikka luulen kyllä, ettei niin käy. Rohkeasti vain kokeilemaan juhla-aterian valmistusta kalkkunatäytteineen kaikkineen! :)

    ReplyDelete
  6. Kivasti kirjoitettu:) Upeat maisemat! Mukavaa Kiitospäivää!!

    ReplyDelete
  7. Tuula, Kiitospäivänä perheet yrittävät kokoontua keinolla millä hyvänsä. Luulen, että tämä on vielä korostuneemmin perheen juhla kuin suomalainen joulu. Kenenkään ei haluta Kiitospäivänä olevan yksin.

    Anne, Frendit on vieläkin suosikkejani! Olen ihan unohtanut tuon kalkkunaepisodin. Jos enemmän tutkisi, niin näitä kalkkuna-päässä -juttuja on varmaan vaikka kuinka paljon.

    Totta, Kiitospäivä katkaisee mukavasti pitkän syksyn. On ollut liikuttava lukea lasten koulussa laatimia jokavuotisia listoja siitä, mistä he ovat kiitollisia.

    Mannukka, kiitos! Täällä jo virittäydytään, pikkuhiljaa.

    ReplyDelete
  8. Yaelian, San Diego on kaunis kaupunki! Minä kyllä ehdin kaivata siellä metsäisempiä maisemia, ympärivuotinen auringonpaiste oli mukavaa, mutta kyllä sadepäivistä nautti. Coronadossa järjestetään myös hulppea 4th of July paraati.

    Pyhäpäivät ovat kieltämättä vähän haikeita. Postin Mike on muutenkin sydämellinen ihminen, meillä on ollut monet hauskat jutut!

    Ylva, naapurimme (joka muutti Kaliforniaan) kutsui meidät ensimmäisenä yhteisenä naapurivuotenamme heille jouluaterialle. Tämä sen jälkeen, kun hänelle selvisi, että meillä ei ole muuta perhettä täällä. Olimme olleet naapureita pari kuukautta. Tämä perhe on taas tulossa käymään täällä ennen joulua ja heidän lapsensa tulevat meille yökylään.

    Mulla on taipumuksena joutua yllättäviin tilanteisiin... Jonain vuonna yritän. Mutta täytyy kyllä tehdä se pöytävaraus kaiken varalta ;)

    Elmiira, nykyisin meidän maisemat ovat vähän metsäisemmät. Olen ottanut muutaman jouluisemman koristeen esille, pikkuhiljaa tunnelmaa sytytellään.

    ReplyDelete
  9. Olipa kiva kun kerroit kiitospäivästänne! Oikein hyvää kiitospäivää teille!

    ReplyDelete
  10. Kuulostaa aivan ihanalta tuleva Kiitospaivan viettonne.
    On teilla sentaan isompi perhe,mita meidan kaksihenkisemme.Nyt yksi,silla mies on Suomessa.Suku on kylla suuri,mutta kaikki asuvat Fethiyessa 3,5 tunnin bussimatkan paassa.
    Mister Bean oli kylla hellyyttava.
    İhanaa Kiitospaivan aikaa teille koko perheelle.

    ReplyDelete
  11. Mullekin tuli Joey heti mieleen...meillä on täällä kaksi vannoutunutta Frendit fania ;-)

    Olisi hienoa kokea joskus amerikkalainen kiitospäivä(halloweenin ja joulun lisäksi)!

    Mukavaa Kiitospäivää teille kaikille!

    ReplyDelete
  12. Olipa kauniisti kirjoitettu. Ja kiitos kun jaat näitä amerikkalaisia tapoja kanssamme. On hirmuisen mielenkiintoista lukea aina postauksiasi. Ihanaista kiitospäivää sinulle ja perheellesi. Oikeastaan kiitospäivähän pitäisi olla joka päivä.

    ReplyDelete
  13. Mari, kiitos! Kiva kun kävit vierailemassa.

    Sateenkaari, Sinulla on nyt siellä sitten ihan ruhtinaalliset oltavat, omaa rauhaa :) Mr. Bean on mainio ja näinpä kerran luonnossa ihan ihkaelävän Mr. Beanin. En tiedä oliko piilokamera vai mikä, mutta ihan oli kuin olisin Mr. Beanin toilailuja seurannut.

    Anne-Marie, teillä on myös Frendit faneja! Tuossa kerroinkin, että ihan ensimmäisillä kerroilla Kiitospäivän herkut eivät minulle avautuneet, mutta nykyisin jo vähän kaipailen. Kantapaikassamme on erinomaisia suklaaleivonnaisia, joihin laitetaan kermaa päälle kyytipojaksi...

    Lenni, kiitos! Mukavaa, kun kävit kyläilemässä. Ja olet oikeassa, kyllä joka päivä olisi hyvä miettiä, että mikä tänään meni taas hyvin. Itse asiassa illalla ennen nukkumaanmenoa usein kysymme lapsilta, että mikä oli päivän paras asia. Itsekin pitäisi jaksaa miettiä :)

    ReplyDelete
  14. Olipa ihana teksti!

    Oikein hyvää Kiitospäivää teidän perheellenne!

    ReplyDelete
  15. Assari, kiitos! Yritämme ottaa ilon irti pitkästä vapaasta ja ydessäolosta :)

    ReplyDelete
  16. Johana, en yhtään ehtinyt lukea muiden kommentteja, joten tässä vain mun vuodatusta.

    Ensinnäkin oli teiltä erittäin viivsas ajatus jättää Kiitospäivä kuitenkin vain teidän perheen keskeiseksi, koska niin monet muuttaneet pois.

    Toiseksi, minusta Kiitospäivä tuntuu hyvin viehättävältä traditiolta kaikkikin seikat huomioon ottaen ja tiedän kyllä, että päivä periytyy uudisraivaaja-asukkaiden tavasta kiittää sadosta etc.

    Kolmanneksi, minä tekisin itse kotiin kiitospäivän aterian ja syy on se, että...

    minulla on vakava addikti sarjaan Borthers&Sisters (olen ostanut jo ekan ja tokan tuotantokauden ja nyt odotan kolmatta) ja voisin katsoa pelkästään heidän Kiitospäiväjaksot aina vain uudestaan. Ja siitäkin huolimatta, että kalkkuna on vuosi vuodelta isompi ja sattuu yhä hullumpia juttuja, mutta lopulta kaikki on kuitenkin pelkästään ihanaa! Olen siis täysin myyty tälle amerikkalaiselle juhlapyhälle.

    Make Your Own Thanksgiving Day Tradition♥

    ReplyDelete
  17. Leena, nyt vain kalkkunan paistoon! Musta kuulostaa ihan siltä, että Sinulta sujuisi kuin luonnostaan Kiitospäivän puuhat!

    ReplyDelete
  18. Ei ollenkaan, ei ollenkaan...Relax;-) Minä olen vain hyvin innostunut kokkaaja, mikä ei näy blogissani, sillä nyt kirjat vievät kaiken aikani. Jäin kiinnostuneena odottamaan, mitä laittaisit kalkkunan sisään, miten iso kalkkuna ja siis koko valmistusohje. Muistan sarjasta Perhe on pahin Edithin valmistamassa kalkkunaa täytteellä, mutta en sitä mitä hän sinne änkesi.

    Relax, please! Minä ostan nykyään kerran viikossa valmsiruokaa, jonka voi lykätä mikroon (fast food, junk food).

    Luen nyt kaiken arvonnan, lastenkirjojen yms. ohella tasokasta dekkaria, joka sijoittuu Atlantaan. Siitä aloin vihdoinkin tajuta, mitkä välimatkat siellä on lentää tai jopa ajaa viettämään Kiitospäivää perheen kanssa.

    Relax;-) Nyt mennään sieltä missä aita on matalin, mutta ainahan sitä voi elää toivossa...

    ReplyDelete
  19. Leena, kyllä vain ihmiset matkustavat pitkiä matkoja, käyttävät aikaa ja rahaa siihen, että voivat olla perheen kanssa yhdessä Kiitospäivänä. Sitä on vaikea uskoa ennen kuin sen näkee.

    ReplyDelete