Thursday, November 18, 2010

Joulutonttu Twinkie

Joulutonttumme Twinkie ilmestyy jälleen viikon kuluttua, Kiitospäivänä. Twinkie tuli perheeseemme vuosi sitten, silloinkin Kiitospäivän vastaisena yönä.

Tonttumme on siitä merkillinen, että se ei puhu. Twinkie kuitenkin kuuntelee hyvin tarkkaavaisena. Toinen juttu on, että tonttuun ei saa koskea.

Joka yö se lentää lasten nukahdettua Korvatunturille ja raportoi Joulupukille päivän tapahtumista, lasten toiveista. Twinkie kuuntelee niin iloja kuin surujakin.

Joka aamu Twinkie löytyy eri paikasta. Viime jouluna tonttu istahti takan reunukselle enkeleiden viereen. Se myös pötkötti lattialla lipaston alla, kiipesi lampun johtoon ja torkkui taulun karmilla. Aamuisin lapsilla on kova kilpailu siitä, kuka ensimmäisenä löytää tontun.

Nyt seuraa juonipaljastus, jota ei ole tarkoitettu pikkuväelle. Joulutontun hankkimiseen saa apua mm. kirjakauppa Barnes & Noblesilta. Tontun alkuperäinen koti on laatikko, jossa on mukana kirja (tonttu tuo kirjan mukanaan esimmäisellä vierailullaan) ja pikkuinen väliaikainen koti. Kirjassa kerrotaan tonttuelämän säännöt.


Twinkie vierailee perheessämme aina jouluyöhön saakka. Jouluaattona ennen nukkumaanmenoa laulamme Twinkielle "Porsaita äidin oomme kaikki" ja "Twinkle, twinkle little star", toivotamme hyvää kotimatkaa ja pyydämme häntä tulemaan taas vuoden kuluttua.

Twinkie on varsin nokkela tonttu ja löytää mielenkiintoisia paikkoja tarkkailla perheen toimia. Luulen, että vuosien saatossa traditio muuttuu ja vanhemmat saavat etsiä tontun, joka on livahtanut nerokkaaseen piiloon. Vielä kuitenkin meillä uskotaan Joulupukkiin, tonttuihin. Tosin vitosluokkalaiset sanoivat, että koulubussissa joku oli väittänyt VANHEMPIEN ostavan joululahjat. Hirvittää mitä siellä bussissa paljastetaan, kun ollaan Middle Schoolissa kun Elementary Schoolin jutut käyvät näin levottomiksi.

23 comments:

  1. what a delightful elf! Tosi ihastuttava traditio tuo Twinkie! Ja hauskan näköinenkin:-)

    ReplyDelete
  2. Lapset taitavat jo olla hiukan liian isoja uskomaan tonttuumme, mutta kyllä meillä hauskaa on! Vanhemmilla varsinkin, kun yritämme keksiä uuden tarkkailupaikan iltaisin. Joskus olen herännyt keskellä yötä ja muistanut, että tonttu ei ole vaihtanut paikkaa.

    Twinkiellä on mahdottoman pitkä nimi. Jokainen perheenjäsen sai antaa yhden nimen. Twinkie oli kaikkien yhteinen valinta. Kävisi kuninkaallisesta nimirimpsunsa perusteella.

    ReplyDelete
  3. Onpas hauska ja jännittävä joulun odotukseen liittyvä traditio. Onko tälläinen tonttutapa ihan yleinen Amerikassa? Suomessa kun nuo tontut vaan pysyttelee siellä ikkunan takana : )

    Ajattelevatko muuten sinun lapsesi että äiti on kotoisin joulupukin maasta? Vai onko se joulupukki pohjoisnavalta, jos asiaa pohditaan Amerikan mantereen näkökulmasta?!

    ReplyDelete
  4. Anne, meidän naapurustossa ja tuttavapiirissä tämä buumi alkoi todenteolla viime jouluna. Uskoisin, että tämä on näitä uusia, alkavia perinteitä ja varsinkin pienille lapsille sopiva. Kyllä meillä tontut käyvät kurkkimassa ikkunoidenkin takaa :) Tonttuja ei ole koskaan liikaa! Viime jouluna yhdessä kyläpaikassa näin, kun n. 5-vuotias poika tuijotti tonttua herkeämättä ja puhua pälpätti.

    Lapset tietävät, että Joulupukki on Suomesta. Meillä on Kunnaksen kirjoja, joista olemme asiaa tutkineet. Lisäksi Rovaniemen matkailulta sain lasten koulua varten esittely-DVD:n, jossa näytetään kuinka Joulupukki valmistautuu matkaan. Mutta Joulupukki jättää lahjat kuusen alle ja ne löydetään ja avataan vasta joulupäivän aamuna.

    ReplyDelete
  5. Huitaisin kommenttini taivaan tuuliin... mutta siis aivan ihana idea - saattaisi pysyä paikat siisteinä edes kuukauden. huomenna lähden kurkkimaan kirjakaupoista - jossen löydä niin Amazonilta voisin vielä ehtiä viikossa saamaan.
    Mukavaa loppuviikkoa ja kiitos ideasta!

    ReplyDelete
  6. Heljä, tähän käy tietysti myös jokin muukin tonttu. Tässä valmiissa tontussa on tosin otettu huomioon, että se pysyy jos jonkinmoisissa asennoissa lattiasta kattoon. Ja kuule, pienet taaperot tätä tapittavat silmät pyöreinä. Isommilla on sitten se etsimisen ja löytämise ilo!

    ReplyDelete
  7. İhana idea,mika tuo omaa jannitysta lisaa Joulun odotukseen leikin myöta.Aikuisellekiin mukavaa.İhastuttavat nuo enkelit takan reunalla.
    Mukavia "tonttupuuhia",ystavain.

    ReplyDelete
  8. Sateenkaari, kiitos! Taas saa tonttuilla oikein olantakaa, sen minkä sielu sietää. Toisinaan tuntuu, että tonttuilu on osa luontoani...

    Aluksi on kiva siirtää tonttua paikasta toiseen, mutta sitten alkaa tuntua että jouluyö ei tule millään. Toisaalta kun lapset heittävät jäähyväisiä tontulle tulee kovin haikea olo. Vaikka he ovat kai jo vähän leikillä mukana, niin sitä lapsen uskoa on matkassa vielä paljon.

    ReplyDelete
  9. Minäkin haluaisin etsiä joulukuun aamuina tonttua. :)

    ReplyDelete
  10. Unelma, joskus se tonttu löytyy lähempää kuin arvaakaa :)

    ReplyDelete
  11. Ihana tonttujuttu, haluaa tänne samanlaisen!! :D

    ReplyDelete
  12. Hei Johanna, kiitos vierailusta blogissani kommentin kera!

    Hetken tässä lueskelin muutamia postauksia. Hauska tonttuperinne! Tuo täytyy laittaa muistiin jos joskus tulisi niitä pieniä lapsenlapsia joille tonttua piilottelisi ;)
    Mukavaa Viikon jatkoa!
    terveisin Irman Kammarin Irma

    ReplyDelete
  13. Italiansalaatti, täytyykin kysyä kun Twinkie ilmaantuu, että olisiko hänellä vaikka serkkupoika lähettää sinne Sinulle ;)

    Irma, kiva kun tulit poikkeamaan! Sinulla on mielenkiintoiset sivut. Ihan harmittaa, kun en ole viime aikoina ehtinyt käydä tutkimassa enemmänkin mielenkiintoisia ja inspiroivia sivustoja.

    ReplyDelete
  14. Oi, samanmoinen tonttu löytyy sekä anopin että kälyn luota! :) Minusta tuo on aivan ihana perinne! Ehkäpä meillekin muuttaa joulutonttu sitten joskus, kun pientä väkeä pyörii jaloissa.

    Miehen kohta kaksivuotias siskontyttökin muuten tietää, että Joulupukki on Suomesta, eikä mistään Pohjoisnavalta. Kuinkahan monet riidat asiasta vielä käydään koulubussissa?

    ReplyDelete
  15. Anni, nämä ovat kyllä vakavia kysymyksiä. Kysyin juuri lapsilta, että missä Joulupukki asuu ja he näyttivät empiviltä ja vastasivat sitten, että Finland. Tarkempaa tietoa sijainnista ei ollut.

    Eikös olekin veikeä tämä tonttu. Ja siitä on kyllä hurjan paljon iloa.

    ReplyDelete
  16. Tosi kiva idea!
    Täytyypä ehtiä jostain sopiva tonttu ;-)
    Barnes&Noblen postimaksut nousivat joskus ihan pilviin ja siihen loppui kirjatilaukset sieltä.

    Mukavaa tonttuilua ja joulun odotusta!

    ReplyDelete
  17. Hei Johanna! Aivan ihana idea tuo! Täytyisiköhän lainata ideaa ja kehitellä vaikka ihan oma tarina tuohon ympärille kun tuollaista kirjaa ei tässä nyt ole saatavilla. Tahtoo myös Twinkien, vai olisiko tuo Tuike näin suomalaisittain :)

    ReplyDelete
  18. Ihana tonttu ja ihana jouluperinne! Päätin juuri, että kunhan löydän sopivan tontun me aloitamme vastaavan jouluperinteen. Tosin siis omanlaisen. Tuo on ihana idea! Kiitos!

    ReplyDelete
  19. Aivan ihastuttava traditio!! Twinkien aamuisista etsinnöistä jää takuulla lapsille kauniit muistot. :)
    Voi mikä idea!

    ReplyDelete
  20. Ihana ja suloinen idea!!:) Ja varmasti kaikilla hauskaa! Ja kiva nimi!:) Kiva, kun tuleee uusia ja niin ihastuttavia perinteitä!
    Meillä ei vitosluokkalaisemme enää usko joulupukkiin. Viime vuonna oli siinä ja siinä...;D

    ReplyDelete
  21. Anne-Marie, en tiennyt edes että Barnes & Nobles toimittaa Suomeen. Harmi, kun moni kiva juttu kaatuu aina päättömiin postikuluihin! Amazonilta tätä kannattaisi kaiketi kokeilla.

    Lenni, tämä on siitä kiva juttu, että jokainen perhe voi miettiä omat sääntönsä. Tontun salaisuuden kannalta on tietysti hyvä, että siihen ei kosketa ja sanotaan, että tontulla on tiukat ohjeet vain kuunnella, ei puhua. Ja liikuttelun ja ripustamisen kannalta on hyvä jos on velcroa tai taipuvat jäsenet kuten meidän Twinkiellä. Ja ilmiselvä Tuikeahan siitä suomalaisittain tulee!

    Assari, ainoa suositukseni on, että tontun kannattaa ilmestyä vähän myöhemmin kuin heti vaikka joulukuun alussa. Alkaa tulla pula piilopaikoista, tuskan hiki iltaisin pukata vanhempien otsalle...

    Christina, toivon ainakin että muistot säilyvät. Ja uskon, että hauskoja hetkiä tullaan viettämään tontun kanssa, kun lapset alkavat sitä vuorostaan liikutella.

    Marge, minä olen miettinyt, että kuinka kauan tätä uskoa kestää. Ystäväni mainitsi, että heidän Middle Schoolissa oleva lapsensa vielä ainakin puolittain epäilee jonkinlaisen jouluolennon ilmestyvän :) Epäilen, että lapset ovat juonessa mukana ihan vain vanhempien iloksi.

    ReplyDelete
  22. Onpas mukava traditio teilla! Minun jouluna yhdeksan vuotta tayttava (hanella on synttarit 23.12 :)) tyttareni uskoo joulupukkiin edelleen. Han uskoo myos hammaskeijuun. Ja uskoo edelleen vanhan navettamme tonttuun, jolle viedaan aina puurolautanen jouluaattoaamuna. Oi, toivoisin niin tuon lapsenuskon kaikkeen satujuttuihin sailyvan kauan, kauan :).

    ReplyDelete
  23. Tuula, meillä on hiukan usko hammaskeijuun jo rakoillut. Hammas on unohtunut keijulta muutaman kerran tyynyn alle ja dollaria ei ole näkynyt... Mutta tuopa onkin mukavaa, että viette puurolautasen navettatontulle! Me jätämme kuusen juurelle joulupukille aattoiltana piparkakun tai pari ja maitoa. Aina ne ovat joulupukille maittaneet.

    ReplyDelete