Monday, October 4, 2010

Ainekirjoitusta

Vitosluokkalaisen tyttäreni ainekirjoituksen aiheena oli esitellä jokin maa. Hän tietysti halusi kertoa Suomesta. Aivan erityisesti minua (ja merkinnöistä päätellen myös opettajaa) ilahdutti tämä pätkä, jonka nyt julkaisen kirjailijan luvalla.

"Are you a single woman in need of a hot looking guy? Then go to Finland! All the men are good looking and to me they have manlier voices. And in Finland you can go on a date and it´s all low price!".

Kalpene Clooney!

Kaksi kirjailijan äidin suosikkia vuosikymmenien takaa.

15 comments:

  1. No toipa oli mairitteleva kirjoitus suomalaisille miehille ja olen kylla ihan samaa mielta, kylla sielta komeita miehia loytyy.

    Ja aitihan on loytanyt hyvat todisteet kirjailijan mielipiteelle. ;)

    ReplyDelete
  2. Itkupilli, olen aina ollut sitä mieltä että etenkin Jussi Jurkassa on sitä jotakin. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mistä tyttö sai päähänsä että treffeillä käynti on Suomessa halpaa... Meillä taitaa kohta olla teini-ikäinen talossa.

    ReplyDelete
  3. Onpa tytär hyvin valistunut ;-)
    Joku juttu kai on suomalaisissa pojissa/miehissä...ystäväni tytär ja hänen kaverinsa Arizonasta ovat kuulema aivan lääpällään poikani Facebook kuviin ;-)

    Juu,"varo" vaan..murrosikä tulee varsinkin tyttärille jotenkin ihan liian pian(jo ala-aste iässä),pojilla onneksi kuitenkin vähän venyy vanhemmaksi.

    ReplyDelete
  4. Ooh that was funny;D Lomat Suomessa ovat jättäneet hyvän vaikutelman;D
    Äidilläkin on hyvä maku:-)

    ReplyDelete
  5. Taitaa olla tytär perinyt äidiltä lahjakkuuden kirjoittamiseen :-) Ihania kirjoittajia molemmat, ilo lukea blogiasi.

    ReplyDelete
  6. Anne-Marie, tytöllä on kyllä esteettistä silmää... Luulen muuten, että yksi syy on juuri siinä, että suomalaiset miehet ovat normaalipainoisia. Ainakin nuoret miehet. Ei ole kaksoisleukaa eikä vararenkaita. Ja ovathan piirteet kuin "kiveen veistetyt".

    Meillä muuten taitaa olla tulossa tytön kaksosveli murkkuikään: uni maittaisi, tuuli on äreä ja tyttöystäväkin on jo. He eivät edes soittele tai käy treffeillä, mutta ovat "pari". Ja tyttöä oli pitänyt pyytää tyttöystäväksi kaikkien tytön ystävien kuullen... Valinnan perusteella myös poika on esteetikko :) Sen lisäksi tyttö on älykäs ja hyvätapainen.

    Yaelian, minua nämä Jurkat ja Palot puhuttelevat aivan erityisesti. Mietin myös, että tuohon ääneen taitaa vaikuttaa se, että suomea puhutaan alemmalla äänellä kuin englantia. Miehet kuulostavat englanniksi siis kimeämmiltä.

    Soile, kiitos ystävällisistä sanoistasi. Lämmittivät mieltä. Tytär on kyllä varsinkin englannin kielessä äitiään huomattavasti edistyneempi. Mutta niinhän se pitää ollakin, kyllä munista pitää tulla parempia kuin kanasta. Kot kot...

    ReplyDelete
  7. Kyllä täällä komeita miehiä on ;D Varsinkin oma mieheni <3 Vai treffeillä käynti halpaa... ;)

    ReplyDelete
  8. Mari, tätä minäkin ihmettelen. Täytyy kysyä tytöltä, että mitä hän tällä tarkoitti. Olen yrittänyt selittää, että Suomessa ei ole ollenkaan harvinaista jos tyttö maksaa oman osuutensa treffeillä. USA:ssa edelleenkin usein poika tarjoaa.

    ReplyDelete
  9. Oi miten ihana. Miksiköhän itse tulin Irlantiin asti löytämään omani?

    ReplyDelete
  10. Mahtava kirjoitus! Ja niin, eihän suomalaisissa miehissä mitään vikaa ole vaikka oma mies löytyikin rajojen ulkopuolelta...

    ReplyDelete
  11. Satu, eikös olekin aika velmu. Ja ihan omista kokemuksista kirjoitettu. Tytär on myös ilmoittanut, että hän sitten aikanaan nai suomalaisen miehen. Niin kai se on, että vähän vaikeammin tavoitettava on se mitä mieli halajaa.

    ReplyDelete
  12. Voi jestas;-) Sain niin hyvän naurun. Hieno aine, jonka näytän Lumimiehelle heti, kun hän kotiutuu töistä.

    Tein about puoli vuotta sitten Ansa Ikosen elämänkerran. Ihan väkisin yritin käsitellä enemmän Tauno Paloa.

    Meidän Meri kirjoitti ala-asteella,kun piti kertoa äidistä:" Äitini on ihana. Hänellä on minut." Opettaja soitti liikuttuneena minulle ja kertoi muiden kirjoittaneen: "Äidilläni on paljon kattiloita." tai "Äitinisiivoaa aina."

    Kun mieheni täytti pyöreitä edellissuvena heinäkuun alussa pidin juhlapuheen, johon lainasin tuota Merin lausetta mukaellen...Ja julkistin puheen lukijoilleni puolituntia ennen kuin vieraat sen kuulivat. Löytyy blogistani heinäkuulta 2009, mutta nyt en muista millä nimellä sen postasin...

    Tyttäresi vaikuttaa päämäärätietoiselta ja hyvän itsetunnon omaavalta. Ja mikä sen tärkeämpää!

    ReplyDelete
  13. PS. Sen kirjan nimi: Unohtumaton Ansa Ikonen

    Löytyy, kun laittaa tuon nimen hakukoneeseen. Minä en ole Ansa-fani, mutta äitini on. Löysin silti mukaan arvosteluun kirjasta kuvan Ansasta ja Taunosta, jossa Ansa on enemmän...kiinnostavampi.

    ReplyDelete
  14. Leena, voikos tuon kauniimmin enää asiaa sanoa kuin tyttäresi. Wau!

    Minua kyllä Ansan tähtisilmät puhuttelevat. Hän on mielessäni aina ja ikuisesti Vaimokkeen Kirsti Leivo. Tauno Palokin oli varsin ansiokas Esko Latva... Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta!

    Kyllä vain tyttäreni on hyvin päättäväinen ja osaava. Hän organiiseeraa jo jos jonkinmoista ja hän haistelee sosiaaliset tilanteetkin erinomaisesti. Olemme ylpeitä kaikista lapsista, mutta ainoa tyttönä hän tietysti on sitten meidän paras tytär.

    ReplyDelete
  15. Johanna, minä pidin Ansasta kovasti yhdessä roolissa ja se oli Tyttö kuunsillalta. Tuossa kirjassa muuten ohjaaja Matti Kassila sanoo, että Ansa olisi pitänyt saada enemmän tehdä vastaavia, hieman syvempiä rooleja. Hänhän sai yleensä roolit, joissa hänen piti vain nakella niskojaan ja olla mukauhmakas. Pidettiinhän sitä hauskana ja kansa tykkäsi, mutta oliko se Ansaa. Kirjan kiinnostavin osuus on Matti Kassilan luonnehdinta ja sitten se, miten erilainen Ansa oikeasti oli kuin luultiin.

    Löysin nyt sen puheen, jos sitä ehdit tai kiinnostaa. Uusinsen tänä vuonna Lumimiehen synttärinä ja nyt nappaan tähän sen linkin http://leenalumi.blogspot.com/2010/07/vuosi-sitten-ja-tanaan-onnea-reima.html

    Eli siis löydät sen myös kirjoittamalla kohtaan 'hae' Vuosi sitten ja tänään: Onnea Reima

    Tytär oli minulle elämäni suuri täyttymys. Raskaus ei ollut kohdallani kummallakaan kertaa itsestäänselvyys, ja toinen päättyikin sitten keisarinleikkauseen. Kun heräsin siitä tyttövauva vierelläni, olivat ensimmäiset sanani: "Reima, sä vaihdoit vauvan." Meillä on nimittäin molemmilla toinen kierros ja sitä ennen oli yhteensä kolme poikaa ja mieheni oli uhannut,että 'jos poika tulee, vaihdan sen.'

    Olen ollut todella 'kotonani' tyttöjen maailmassa ja meillä on aina ollut avoimet ovet Merin ystäville. Tyttöjä tuntui aina olevan talo täynnä ja myös viikonloppuisin. Niinpä nyt kun Meri jo opiskelee Helsingin yliopistossa, hänen vanhoja ystäviään, 'minun tyttöjäni' poikkeaa vieläkin luokseni. Se on hauskaa!

    ReplyDelete