Tuesday, September 28, 2010

Suomen syksy ja muita hajanaisia mietteitä

Viimeksi olen päässyt nauttimaan Suomen syksystä 11 vuotta sitten. Talvesta on vielä pari vuotta pidempi aika. Oli siis melkomoinen muisteleminen, että mitä tähän aikaan vuodesta pitää pakata mukaan. Lapset eivät halunneet millään uskoa, että shortseilla ja t-paidalla ei pärjää. Pärjättiinhän kesäkuussakin, melkein. Hupparin päälle puettava tuulitakki oli heidän mielestään liioittelua...

... kunnes päästiin ulos. Huppua piti kiskoa päähän, tuuli oli kuulemma kylmä ja miksei otettu hanskoja mukaan. Siinä mielessäni siunailin, että miten olisin koskaan selvinnyt kurahaalari-villahousu-kypärämyssy -sirkuksesta. Suomalaiset äidit (ja miksei myös isätkin) ovat aikamoisia jonglöörejä mitä lasten pukemiseen tulee.

En tiedä kuvittelenko vain, mutta mielestäni ilma on Suomessa puhtaampaa, raikkaampaa, helpompaa hengittää. Kaupungin keskustasta löytyy sammalta. Eikös sammal ole todiste puhtaasta ilmasta?

Kävimme katsomassa myös kesälomien rakasta maisemaa. Tällaista tuhoa tapahtui noin 60 sekunnissa, kun villit tuulet pääsivät puhaltelemaan. Olin nähnyt jo aikaisemmin valokuvia, mutta järkytys oli melkomoinen livenä. Voiko tällaista tapahtua Suomessa, ihan omilla kotikonnuilla? Ja minä kun täällä pelkään hurrikaania.

Istuin hotellin ikkunalaudalla ja katselin liikennettä. Tässä katukuvassa on jotain sellaista, jossa sielu lepää. Lapset ihmettelivät, kun iltamyöhällä ja aamuvarhaisella oli samanlainen hyörinä. Ja äiti miten lapset voivat liikkua yksinään? Miten noi tytöt ovat tuolla kahdestaan polkupyörien kanssa? Missä niiden isät ja äidit on?

Matka tuntuu jo kaukaiselta. Pakastimessa on kuitenkin ruisleipää, kirjoja vino pino yöpöydällä ja miehelle salmiakkia, joten uskottava se on. Nyt haaveilen jo Suomenmatkasta talvisaikaan. Olisi aika mainiota opettaa lapset hiihtämään.

8 comments:

  1. Kauniita kuvia ja tuo Sokoksen rakennuksesta otettu kuva Helsingin keskustasta saa minut kaipailemaan Helsinkiä,sillä minäkään en ole sitten 2002 kokenut Suomen syksyä.Talvella sentään olin vuonna 2007,jolloin kyllä ei ollut minkäänlaista kunnon talvea.

    ReplyDelete
  2. Yaelian, eikös vain Helsingissä ole jotain taianomaista? Voi, Sinä olet päässyt talvea viettämään! Nythän ennustettiin, että Suomeen olisi tulossa kylmin talvi sataan vuoteen. Keväthangilla olisi mahtava hiihdellä.

    Yritän saada täällä asioita järjestykseen, että pääsen lukemaan Sinun ja muiden kuulumisia. On ollut ihan ikävä!

    ReplyDelete
  3. Tiedätkö, mutta ehkä tunti sitten nurkkia järkkäillessä mietin, että jokohan olet palannut! Kurjien juttujen vuoksi on aina tylsä matkustaa...

    Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän rakastan Helsinkiä. Puolisalaa aina haaveilen ihan keskustassa asumisesta. Kun kaikki olisi just siinä vieressä, parin askeleen päässä.

    Onko sun mies muuten suomalainen?

    ReplyDelete
  4. Suomen talvi olisi varmasti lapsille aika eksoottinen kokemus ;-)
    Ja jouluaatto,kun pukki käykin jo illalla ;-)
    uskoipa tai ei pukkiin...
    Toivottavasti ei tule kamalan kylmä kuitenkaan...

    ReplyDelete
  5. Ihanaa, atta olet tullut takaisin!

    Mina olin viime syksyna Suomessa, eka kerran kymmeneen vuoteen. Ja nautin valtavasti!

    ReplyDelete
  6. Nanna, minullakin on haaveena päästä asustamaan Helsingin keskustassa. Kaipaan nimittäin kahviloita, katuvilinää ja TEATTERIA. Olisipa ihana päästä näkemään suomen kielinen näytelmä. Komedia mieluiten. Viimeksi kävin Helsingin kaupungin teatterissa katsomassa Hardwickin "Munaako herra ministeri". Tästä on siis kotva vierähtänyt. Tampere myös kaupunkina puhuttelee. Ja niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, niin en pistäisi pahitteeksi pikkuruista kolmiota Pariisin keskustassa...

    Anne-Marie, lapset varmasti rakastaisivat suomalaista lumista talvea. Reppanat yrittävät täällä tehdä kahden sentin lumikerroksesta lumiukkoa... Meillä kävi takavuosina ihan oikea suomalaisen joulupukki. Pukki lopetti käyntinsä, kun lapset alkoivat olla turhankin tuttavallisia. Viime jouluna tontut ehtivät juuri alta pois, kun lapset n. klo 1 aamuyöllä tulivat tarkastamaan olisiko kuusen alle ilmaantunut mitään.

    Tuula, eikös Suomen syksy olekin vertaansa vailla? Vielä ei ollut ihan täyttä ruskaa, vain joitakin yksittäisiä puita. Mutta ilma oli kristallisen raikas ja kauniit talvivaatteet kaupoissa. Polttelin kynttilöitä ja vedin villasukkia jalkaan. Kotona oli sitten tullessa lämmintä yli 30 C astetta.

    ReplyDelete
  7. Täytyy sanoa, että kun viime sunnuntaina ajoin autolla ystävän luokse kahvittelemaan hieman kauemmas kuin kahdenkymmenen kilometrin päähän, meinasin pysäyttää auton valtatien pientareelle ja jäädä ihailemaan ihanaa suomalaista syysväritystä. Niin ihanan keltaista ja oranssia, etten sanoin voi kuvata! Auringonpaiste korosti sitä liekehtivänä loimuavaa väriloistoa niin ihanasti.

    Olisi kyllä mahtavaa, jos pääsisitte lasten kanssa kokemaan Suomen talvenkin. Naapuri sanoi kyllä kuulleensa, että ensi talvi olisi vuosituhannen kylmin... iik!

    Voimia!

    ReplyDelete
  8. Ylva, minua harmittaa, kun ruska ei ollut vielä ihan täydessä loistossaan. Mutta kaunista, kaunista ja raikasta oli.

    Ennen pitkää pitää nämä viikarit Suomeen tuoda talven lumille. Siinä on vain oma hommansa (ja tietysi myös menoerä), kun hankkii kaikille talvivaatteita niin ettei ihan pystyyn palellu. Suomalainen joulu olisi eriveto: hämärän hyssyä, kynttilöitä, perinteisiä ruokia (lapset eivät tietenkään söisi muuta kuin kinkkua, kalkkunaa ja ruisleipää), saunaa, joulurauhan julistusta, suklaata, hiljaisuutta ja kotilieden lämpöä, rekiajelua, kauneimpia joululauluja ja joluluaamun kirkko, riisipuuro, kaakaota ja luistelua järven jäällä... No nyt kyllä taisi joulumopo karata käsistä!

    ReplyDelete