Saturday, September 4, 2010

Perheen uusi harrastus: Hercule Poirot

Lapset alkavat olla nyt tarpeeksi vanhoja katsoakseen BBC:n Hercule Poirot -mysteerejä. Olemme kehittäneet tästä oman mysteerikerhomme, Mystery Club. Katsomme perjantai- tai lauantai-iltaisin yhtä jaksoa siihen saakka, että rikos, epäillyt ja motiivit on esitelty.

Ohjelmaa on kulunut yleensä n. 30-35 minuuttia. Lopetamme katselun ja kaikki aloittavat tykönään ankaran pohdiskelun: kuka sen teki? Mikä oli motiivi?

(Ja arvoitus Sinulle: Osaatko sanoa mikä kirja EI kuulu joukkoon? Vastaus: Spider´s Web. Kirjan on kirjoittanut Charles Osborne vuonna 2000. Se pohjautuu Agatha Christien samannimiseen näytelmään vuodelta 1954. Pidin kovasti kirjasta ja mielihyvin sitä suosittelen Christie-faneille.)



Seuraavana aamuna aamiaisella jokainen kertoo oman teoriansa. Olemme jo pohtineet Agatha Christien tarinoille tyypillisiä piirteitä: tekijä on yleensä se, jota osaisi kaikista vähiten epäillä. Motiivi voi olla hyvinkin kimurantti, mutta kyseessä on joko raha tai intohimo. Tänä aamuna pohdiskeltiin, että eikö rahanhimokin ole intohimo ja eivätkö kaikki rikokset siis ole intohimorikoksia.

Meillä vanhemmilla on etulyöntiasema, muistamme useinmiten kuka ja miksi. Meidän pitääkin kehitellä vaihtoehtoiset tarinat ja mitä mielikuvituksellisempi, sen parempi.

Illalla katsomme jakson loppuun. Jokainen jännää osuiko oma teoria oikeaan.

Telkkarista tuli jokin aika sitten dokumentti nimeltä "David Suchet on the Orient Express: A Masterpiece Special". Siinä Mr. Suchet sai mm. kuljettaa Idän Pikajunaa. Hän pääsi lähelle niitä hyttejä, joissa kirjan mukaan mysteeri tapahtui. Lisäksi paljastui jos vaikka minkälaisia tietoja Idän Pikajunan historiasta. Toivonpa totisesti, että voisin viedä perheeni seikkailulle Lontoosta Venetsiaan tämän legendaarisen junan ylellisessä kyydissä.

16 comments:

  1. Luin jossain vaiheessa dekkareita niin, että arvasin aina heti murhaajan ja koko systeemin. Niihin kehittyy sellainen "silmä", kun lukee riittävästi.
    Pakko silti sanoa, että Agathan kirjoissa harvemmin arvaa murhaajaa!

    Oletko lukenut muuten Scarpettoja? Voisin päätellä, että niiden tapahtumat sijoittuu johonkin sinne teidän kulmille. Ne, kuten monet muut, oli aluksi tosi hyviä, mutta nykyään niin kummallisia, ettei jaksa pahemmin uusimpia enää lukea.

    ReplyDelete
  2. Minäkin luin joskus 14v. kaikki Agathan kirjat (Poirot sellaiset) ja juoni alkoi olla tuttu.
    Mutta tosii kiva tapa teillä!!!

    Olen samaa mieltä Nanna,uudet Scarpetat alkavat olla tosi outoja..vaikka kai nykymaailma on täynnä outoja juttuja!?

    ReplyDelete
  3. Teillä on kyllä hieno tapa viettää viikonloppuiltoja yhdessä. Kuulostaa tosi kivalta! En ole mitenkään erityisen innokkaasti Agathaa koskaan lukenut, katsonut kyllä nuorempana.

    ReplyDelete
  4. Kuullostaa tosi kiehtovalta. Ma olin kanssa nuorena ihan dekkarifriikki, kaikki Poirotit ja Marplet on tullut luettua. Ma olin niin uppoutunut niihin, etta luin jopa kavellessani, en voinut laskea kirjaa kasistani, vaan piti lukea heti loppuun.

    Jain miettimaan tota kirjamysteeria, mutta en osaa kylla vastata.

    ReplyDelete
  5. Double sin of course (siis ei kuulu...)Onpa teillä hauska mysteerikerho;nuo Poirotin tarinat,sekä kirjoina että David Suchetin esittämänä ovat ihania!

    ReplyDelete
  6. Nanna, Christiet ovat siitä hauskoja, että jännitys säilyy loppuun saakka. Mulla on onneksi niin huono muisti, että voin lukea kirjan muutaman vuoden välein ja en enää muista puolikaan.

    Scarpetat ovat tuttuja ja ensimmäiset ehkä noin viisi olivat tosi hyviä. Olisikohan se ollut Black Notice, joka alkoi ensimmäisen kerran tosissaan tökkiä enkä sitä sitten loppuun saanut luettuakaan. Mutta ensimmäiset ovat viihdyttäviä ja sanoisin, että Cornwell aloitti ihan uuden tyyppisten naisten esiinmarssin.

    ReplyDelete
  7. Anne-Marie, kyllähän Christiet menivät ahmimalla. Siksi en kai ensimmäisistä lukukerroista niin muistakaan. Tykkään lukea näitä englanniksi, ovat helppolukuisia ja -tajuisia, vaikka kaunista kieltähän Christie käytti.

    Kommentoinkin jo Nannalle, että kirjaan Black Notice loppui mun Scarpetta into. Harmi, kun hahmot olivat niin hyviä. Olen enemmän perinteisen salapoliisiromaanin ystävä.

    ReplyDelete
  8. Miia, tässä on se hyvä puoli, että voi hyvällä omallatunnolla katsoa telkkari ;) Lisäksi tykkään BBC:n Poiroteista siksi, että kerronta on mulle sopivan hidasta ja selkeää. Mieli rauhoittuu, vaikka karmeita mysteerejä ja murhajuttuja ratkotaankin.

    ReplyDelete
  9. Itkupilli, kyllä vain ovat kirjat vieneet minuakin niin, että on pitänyt saunassakin lukea. Monta hienoa kirjaa tuli hotkittua enkä ole niihin sitten myöhemmin palannut. Tuntuu kyllä, että silloin omassa nuoruudessani luettiin enemmän. Kuvittelenkohan vain, en tiedä.

    ReplyDelete
  10. Yaelina, joo meidän mysteerikerho taas tänä aamuna keskusteli ja illalla katsotaan miten kävi. Ihan hauskaa ajankulua ja kaikki voivat osallistua. On monta vaihtoehtoa sen suhteen mikä ei kuulu joukkoon. Katsotaan haluaisiko vielä joku yrittää ja paljastan sitten "salaisuuden". Siis yhden tavan ajatella asiaa.

    ReplyDelete
  11. Hei! Vastavierailulla täällä. :) Itse asiassa olen blogissasi käynyt useamman kerran, mutten muista, olenko jättänyt viestiä aiemmin.

    Tuo mysteerikerho kuulostaa todella hauskalta! Itse olisin niin täpinöissäni, etten malttaisi olla katsomatta ratkaisua heti perään. Ihan niinkuin lukiessakin käy: hyvä kirja vie mennessään!

    Terkkuja Suomesta!

    ReplyDelete
  12. Ylva, mun paha tapa on, että luen kirjan lopun viimeistään siinä vaiheessa, kun olen puolessa välissä kirjaa. En vain malta olla lukematta loppuratkaisua! Miehellä on tämän asian suhteen ihan älyttömän hauskaa: mikään ei ole kuulemma niin utelias kuin nainen...

    Kiva Ylva, kun poikkesit. Sinulla on kivat sivut ja paljon touhua.

    ReplyDelete
  13. Tuo kuulostaa kivalle :) Itselläkin on aina tapana arvuutella elokuvan kuluessa murhaajaa...

    ReplyDelete
  14. Hei! Ihana viikonloppuharrastus - mä RAKASTAN kaikkia dekkareita ja varsinkin noi vanhat Christiet on ihan parhaita! Muistan vielä kun olin lapsi, ja joka lauantai saunan jälkeen tuli telkkarista joku dekkari (yleensä Christie tai Sherlock Holmes). Me yritettiin koko perhe kilpaa arvuutella, kuka oli tarinan roisto! Nykyään kun kaikenlaisia dekkareita on lukenut vuosikymmeniä, täytyy olla tosi hyvä juoni kyseessä, ettei heti arvaa ratkaisua. Mutta Poirot ja Marple rules edelleenkin! :D

    ReplyDelete
  15. Mari, jännärit ovat kyllä ihan parhaita, kunhan ei kovin paljon ole väkivaltaa. Mä olen nyt koukussa MI5-sarjaan, jota aloimme katsoa taas vaihteeksi alusta.

    ReplyDelete
  16. Italiansalaatti, kyllä vain Agatha-täti oli niin monella tapaa ainutlaatuinen, hahmonsa kuolemattomia.

    Mulla on myös samanlaisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Lauantaipäivien kohokohta oli tietysti Viisikko. Sitten tykkäsin englantilaisesta Jerseyn saarella sijoittuvasta Bergerac-sarjasta (nimeä ei ehkä kirjoiteta ihan noin).

    ReplyDelete