Monday, September 27, 2010

Kiitos!


Matka on ohi. Kotona on hyvä olla, lähellä rakkaita. Tuliaisiksi toin muistoja ihmisten lämmöstä, huolenpidosta, välittämisestä. Tukea löytyi sellaisista paikoista, joista en olisi sitä osannut edes etsiä.

Kiitos teille kaikille, jotka muistitte perhettäni ajatuksin, rukouksin. Oli hetkiä jolloin suru tuntui musertavalta. Olen ihan varma, että juuri niinä hetkinä teidän ajatuksenne ja rukouksenna käänsivät vuoroveden ja jaksoin taas nähdä surua pidemmälle. Surutyö on alkanut ja se jatkuu ehkä koko elämän.


5 comments:

  1. Toisenlainen matka on vasta alussa...
    matka ilman läheistä ihmistä.
    Onneksi on muistot ja ne säilyvät ikuisesti.
    Halaus ja voimia!!

    ReplyDelete
  2. Anne-Marie, kiitos Sinulle! Olen niin onnellinen, kun kaikki läheiseni ja minun välilläni tuli sanottua ja tehtyä. Kesällä vielä näimme muutamaan otteeseen. Ikävä tietysti on kova.

    Olet kyllä ihana ihminen, kun jaksat tällaista virtuaalituttuakin tukea. Kiitos vielä!

    ReplyDelete
  3. Ajattelin juuri eilen mitä sinulle kuuluu,joten ilahduin kun näin postauksesi. Surun tajuaa tosi vahvasti kun kaikki siihen liittyvät jutut kuten hautajaiset jne. ovat ohi.Tulee tyhjä olo.Toivon sinulle paljon voimia surutyöhön ja lämpimiä ajatuksia täältäpäin.

    ReplyDelete
  4. Voimakas halirutistus täältäkin!
    Ajatuksissani olet ollut - ja olet. Uskon, että ajatusten ja rukousten voima kannattelee vaikeimpienkin polkujen kulkijaa.

    Enkeleitä vierellesi!

    ReplyDelete
  5. Yaelian, tilanne on uusi ja outo. Tällaista menetystä en ole kokenut koskaan ennen ja en edes osaa ajatella mitä tulevat päivät, kuukaudet tuovat tullessaan. Kiitos kun olet ollut tukena! I really appreciate it.

    Ruiskaunokki, kiitos Sinulle! Olet kyllä ihana ihminen. Minä myös pidän enkeleistä. Ehkä meidän perheellä on nyt yksi suojelusenkeli lisää.

    ReplyDelete