Wednesday, September 1, 2010

Ei-toivotut vieraat Earl, Fiona ja Gaston

Ei, emme tarjoa kutsumattomille vieraille, näille väen vängällä kylään tunkeville raggareille fondueta. Fondue oli tämän illan iltapala. Pata on näppärä siinä vaiheessa, kun aakkosjärjestyksessä paikalle pölähtävät vieraat alkavat panna hyrskyn myrskyn. Padassa lämpiää säilykekeitto kätevästi kynttilänliekin voimalla.

Taas on se aika vuodesta, kun hurrikaanit alkavat pörrätä. Edellinen vuosi oli rauhallinen ja tämäkin vuosi tähän saakka. Earl-kuoma on tulollaan ja varmuuden varoiksi tarkistin, että varastot ovat kunnossa. Osavaltio ohjeistaa pitämään käden ulottuvilla repun, jossa on kaikki tarvittava siltä varalta, että äkkilähtö tulee.

Nesteitä pitää olla riittävästi. Juomavedestä voi tulla pula jos sähköt ovat poikki useamman päivän tai jopa viikon.

Hirmumyrsky tunnetusti närästää, joten mineraalivettä kuluu. Vesien lisäksi olen tarkistanut, että kumivene on kulkukunnossa. Onneksi emme asu tulva-alueella, mutta Katrinan jälkeen meille tuli kumivene. Olen katsonut myös paikat ilmapatjoille, koska talossa täytyy asettua sille alueelle, joka on kauimpana ikkunoista.

Hädän hetkellä ei taskulamppua meinaa löytyä sitten mistään. Lamppuja on useampia, samoin kynttilöitä, tulitikkuja, sytyttymiä, pattereita ja pattereilla toimiva radio. Siitä on hyvä kuunnella ohjeita. (Pidin pienen tauon ja kävin laittamassa yhden puntin tikkuja vesitiiviiseen pussiin).

Säilykkeillä pitäisi pärjätä viikko pari. Kuten tarkkasilmäinen katsoja huomaa meillä turvataan hädän hetkellä mm. Ikean puolukkahilloon. Kaasugrillissä on täysinäinen kaasuputeli ja toinen varalle. Grillissä voi valmistaa ruokaa ja keitellä kahvit. (Älysin juuri, että pitää jauhaa kahvia riittävästi tölkkiin. Eihän se sähkömylly toimi jos sähköt on poikki!). Kertakäyttöastioita on myös muutaman päivän tarpeiksi.

Auto on tankattu ja vähän on varabensistäkin. Lapset on opastettu ja kokoontumispaikka mietitty. Olen oppinut myös, että vaarallisimmat päivät ovat vasta myrskyn jälkeen, kun vettynyt maa päästää irti puiden juurista ja ihmiset alkavat hölmöillä. Käsivarret ovat kyynärpäitä myöten ristissä, jotta Earl jättää meidät rauhaan, mutta jos on pakko tulla niin täältä pesee ja saippuoi.

Mistä muuten tietää, että hurrikaani on tulossa? Kauppojen vesi-, säilyke- ja patterihyllyt ovat tyhjillään. Säätiedotuksia ei välttämättä tarvitse seurata.

17 comments:

  1. Voi hyvanen aika, toivotaan, ettei raggarit riehu kovin rajusti. En osaa edes kuvitella millaista se on kun hurrigaani iskee.

    Taalla Kaliforniassa ei moisia tartte pelata, mutta hiukan samanlaisia jarjestelyita tietty maanjaristykset aiheuttaa. Meilla ei ole kylla mitaan varmuusvarastoja. Kyllahan niita taallakin suositellaan.

    ReplyDelete
  2. Itkupilli, olemme olleet onnekkaita, että ihan kohdalle ei ole sattunut, mutta kyllä ne reunatuuletkin osaavat puhaltaa kovaa. Olen muuten ollut Kaliforniassa, kun San Andreaksen vajouman tuntumassa vatkasi 7 richterin asteikolla. Siitä jäi elinikäinen kammo maanjäristykseen. Ja tottakai keskellä yötä, kun kaikki olivat unessa ja kaikki oli hiljaista. Järistys kesti ennätyksellisen pitkään, 40 sekunnin tuntumaan ja jälkijäristyskin oli pitkä, parinkymmenen sekunnin luokkaa. Vieläkin nousee karvat pystyyn.

    ReplyDelete
  3. Huh huh, no se oli sitten paljon rajumpi kuin mun kokema. Ma en viela osaa pelata noita maanjaristyksia.

    ReplyDelete
  4. Itkupilli, onneksi keskus oli kaukana asutuista seuduista, autiomaassa. Mutta en koskaan unohda kuinka asuntomme pystysuuntaiset kaihtimet alkoivat hakata toisiaan vasten, vuode heilua, oviaukko muuttua eläväksi... 40 sekuntia on pitkä aika, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Ja mies tietenkin nukkuu siinä vieressä. Ei herää, vaikka ydinpommi putoiaisi tyynyn viereen.

    ReplyDelete
  5. Hui tuota teidan arkea. Ihmeellisia ovat luonnonvoimat.

    Mina koin yhden maanjaristyksen TÄÄLLÄ Oslon lahella monta vuotta sitten. Herasin aamuyosta mahtavaa taraykseen. En osannut yhdistaa maanjaristykseen. Toissa kertoivat, etta oli ollut pieni maanjaristys. Siis todella harvinaista taallapain :).

    ReplyDelete
  6. Huh, toivottavasti eivät tee myrskyt pahaa jälkeä tänä syksynä;hyvin on teillä varustauduttu sitä varten.
    Kun asuin Miamissa,olimme poissa juuri myrskyjen aikaan,mutta näimme vahingot palattuamme,ja se oli surullisen näköistä. Maanjäristyksen,5,4 Richteriä,olen kokenut täällä kerran asuessani 15.kerroksessa,jossa se tuntui aika lailla.Se lyhyt aika minkä se kesti olin aika lailla paniikissa...

    ReplyDelete
  7. Kädet on kyynerpäitä myöden ristissä, ettei osuisi teidän kohdalle.. TsemppiÄ!

    ReplyDelete
  8. Toivottavasti myrskyt laantuu ennen maalle tuloaan!!
    Onneksi täällä ei ole tuollaisia vaikka tänä kesänä ukkosmyrkyt tekivätkin isoja tuhoja!

    ReplyDelete
  9. Mutta missä on vessapaperivarastot?? :D

    Eikö se kuulu oleellisesti säilykeruokapurkkien kanssa hamstrattavaksi?

    Mä olen aina pitänyt amerikkalaisia tosi älykkäinä hamstraamisen suhteen. Kun Suomessa jokin poikkeava uhkaa, kaikki tyhjentävät hyllyt lihasta ja leivästä. Nehän tunnetusti säilyy tooooosi hyvin!

    ReplyDelete
  10. Tuula, ei tule ensimmäisenä Norjasta mieleen maanjäristykset. Luonnonvoimat ovat sellaisia, että ei ole leikkimistä. Hurrikaanien lisäksi meillä on pitkin vuotta tornadovaroituksia. Ne pelottavat minua kaikista eniten.

    Yaelian, minä vakavoiduin vasta oikeastaan Katrinan jälkeen tajuamaan, että hurrikaanien kanssa (eikä minkään muunkaan) ei ole leikkimistä. Mieluummin olen varautunut kuin housut nilkoissa, so to speak. Sinäkin olet ollut melkomoisessa järistyksessä ja vielä niin korkealla! Mahtoi olla karmiva tunne.

    Mannukka, kiitos. Olen taas katsonut uusia ennusteita ja vaikuttaisi siltä, että trooppisen myrskyn tapaista on meidän kulmilla. Se vastaa suomalaista syysmyräkkää, ei sen kummempi. Earl kuitenkin lisää vauhtia, se on se huono juttu.

    Anne-Marie, sain kuvia Suomesta myrskyn tuhoista. Tuo postaus jossa kerron tunnustuksia ja jossa on kuva rantakoivusta - sitä koivua ja n. 500 muuta puuta ei enää ole. Myrsky kaatoi kaikki. Osaavat tuulet olla häijyjä siellä Suomessakin.

    ReplyDelete
  11. Nanna, olin niin ujo, että en tohtinut laittaa kuvaa paperivarastosta. Näillä rullilla pyyhkii kyllä kaikenlaista varmaan pari kuukautta. Käyn tukkukaupassa vähintään kerran parissa viikossa ja mm. paperit ostetaan sieltä, joten varastot ovat oikeastaan aina paremminkin täydet kuin tyhjät.

    Mielenkiintoista tuo leivän ja lihan hamstraaminen. Mulla on muuten kätköissä hapankorppuja! Ruista siis löytyy.

    ReplyDelete
  12. Oh, teillä onkin käynnissä kunnon hamstraukset! Toivottavasti ne kuluu sitten ajallaan normaalissa käytössä,eikä kutsumattomia vieraita saavu kylään. Ja että trooppinen myräkkä pysyy aisoissaan. Luonnonvoimat on ihan uskomattomia.. ja juuri tuo Katrina havahdutti hurrikaanien voimaan ihan täysin.

    Täällä on aina joskus aikamoisia järistyksiä, joskin just puhuttiin siitä, miten me asutaan niin suojaisalla paikalla alppien juuressa, että täällä juuri meidän aluella, Lombardiassa ei onneksi niin järise eikä puhalla..vaan tuolla etelämmässä. voin vain kuvitella, miltä sellainen voi tuntua, joskin toivottavasti sellaista ei tarvitsisi kokea. Ja samalla mietittiin myös miehen kanssa juuri tuota samaa,mistä jo puhuittekin, että aikamoisia myräköitä Suomessakin voi olla.

    Hui. Toivottavasti pysyvät kaukana :)

    ReplyDelete
  13. Karkki, kiva että olette onnistuneet löytämään suojaisan paikan sieltä Alppien juurelta. Maanjäristys on yksi ikävimmistä kokemuksista, mitä on ollut. Sitä ei voi todeksi uskoa. Hurrikaania kävin kokeilemassa Orlandossa sellaisessa hauskassa museossa, jossa oli hurrikaanisimulaattori. Taso taisi olla 1, mutta sekin vaikutti niin, etten pystynyt enää puhumaan ja henki salpautui. Kerrassaan valaiseva kokemus.

    Earl näyttäisi menevän sen verran kauempaa, että hätää ei ole. Sähköjen menettäminen pelottaa tosin. Mutta valmiina ollaan, tuli mitä tuli.

    ReplyDelete
  14. Tulin vastavierailulle,ja niimpoa oli taallakin ihana blogi,mista ammentaa uusia asioita.
    Luin tuosta hurrikaanista Suomen uutisista,ja tuli siita taalla meidankin televisiossa.Taalla naytetaan aika paljon Amerikan uutisia.
    Hyvat ovat varmuusvarastonne.Taytyy vain toivoa,ettei ole enaan voimissaan,kun teidan ovelle kolkuttaa.
    Taalla meilla on pienia maanjaristyksia koko ajan.Sellaisen 3.2 rihterin asteikolla jo huomaa muutaman sekunnin pienena heijaamisena,mutta ei muuten.
    Myrskyt ovat talvella valtavia,mutta hurrikaaneja ei ole ollut Antalyassa.Alanya on pienemmille pyörremyrskyille altista aluetta.
    Mukavaa syksya sinne kauas.

    ReplyDelete
  15. Asuin nuorempana Japanissa ja joka syksyinen hurrikaanikausi (tai taifuunikausi niin kuin tyynenmeren) toi aina oman jännityksensä elämään. Ei siellä koskaan minulle sen kummempaa tapahtunut, enemmän päävaivaa oli maanjäristysten kanssa, kun taifuuneista tiedotettiin ennalta ja piti pitää huolta ettei osu juna-asemalle tai muualle siihen aikaan, jos osui sitten siellä napotettiin niin kauan kuin poliisi antoi luvan liikkua.

    Mutta toivottavasti varmuusvarastoa on tarpeeksi ja toivottavasti sitä ei tarvitse kuitenkaan käyttää!

    ReplyDelete
  16. Sateenkaari, olipa kiva kun poikkesit! Sinulla on upea tuo kuva, niin kaunis.

    Minua harmittaa, kun en ole vielä Turkkiin saakka päässyt. Parisenkymmentä vuotta sitten olin lähdössä Istanbuliin, mutta sitten tuli este jolle en voinut mitään. Haluaisin nähdä Hagia Sofian, se on yksi suuria haaveitani. Ehkä joskus menemme lasten kanssa.

    Sinulla on mielenkiintoiset sivut. Kiitos, kun saan näin tutustua vähän uudenlaiseen kulttuuriin. Olen sitten viisaampi jos joskus Turkkiin saakka pääsen. Toivotaan, että maa ei kovin heilu ja talvimyrskyt jättävät teidät rauhaan. Earl meni menojaan, katsotaan mitä muut kaverukset keksivät.

    ReplyDelete
  17. Sonja, Sinulla on sitten jänniä paikkoja asustella! Kerroin tuossa juuri Sateenkaarelle, että olen aina halunnut käydä Turkissa. Japani (ja tietysti Skotlanti) ovat myös listallani. Japanissa haluaisin käydä, kun kirsikankukat kukkivat. Olen aina ajatellut, että viihtyisin Japanissa - ehkä liian monta haiku tai tanka runoa tullut luettua ja vedettyä johtopäätöksiä niiden pohjalta...

    Earl onneksi meni. Kaksi muuta myrskyrintamaan Antlantilla on ja ehkä kolmas syntymässä. Eniten minua hirvittävät tornadot. Ne saavat tosi pahaa jälkeä aikaiseksi ja niiltä on aika vaikea suojautua. Toivotaan, että meillä kaikilla on rauhallinen syksy, talvi. Olipas kiva, kun kävit kommentoimassa.

    ReplyDelete