Tuesday, August 3, 2010

Lapset kasvavat


Vielä pari vuotta sitten lapset olivat tyytyväisiä kaikkiin vaatehankintoihini. Kaikki kävi, kunhan koko oli sopiva. Sitten alkoi tulla vienoja toiveita: "Mä haluaisin sellaiset housut missä on sivussa taskut, niinkuin karkkipussit". "Semmoinen t-paita olisi kiva, jossa on aurinkolasit".

Nykyisin saan jo tarkempia ohjeita. "Äiti, sen hupparin pitäisi olla Abercrombie ja sitten Adidaksen sneakersit, joilla voi pelata jalista". Tyttäreni ja hänen ystävänsä ovat villeinä vaateketju Justice´n (Justice for Girls) tuotteisiin. Jos vielä tuotteessa on rauhanmerkki, on elämä mallillaan.



Toiveiden mukaan menin sitten Abercrombielle. Kaupassa pohdiskelin, että olemme me ihmiset aika merkillinen laji: lämpöä ja suojaa hankkiessa pitää kuulua taustalla hillitön musiikinrytke, kaupan & tuotteiden tuoksua myskin ja muiden salaperäisten hajusteiden sekoitukselta. Ilmiselvästi ostosmiljöö ei ole minulle tarkoitettu, vaikka toistaiseksi vielä rahoittaja olenkin.



Kotona ostokset havaittiin tyydyttäviksi ja äiti pääsi pälkähästä. Yksin ostoksilla käydessäni on myös se etu, että voin marssia suoraan alehyllyä tutkimaan.


Nuori mies (vitosluokkalainen) antoi myös lausuntonsa, fashion statement, muodista:

"I wear very little for look
but mostly for comfort".

Onneksi Abercrombien tuotteet ovat erinomaista laatua, kuten myös ostoskassit. Tämän voisi melkeinpä laittaa kehyksiin ja seinälle.

P.S. T-paidan valinta oli helppo: Suomen lipun väreistä ei voinut erehtyä. Sininen ja valkoinen - kuin kesäinen suomalainen poutataivas muutaman pilvenhattaran koristamana.

12 comments:

  1. Ihan samoja tuntoja oli mulla USA:ssa asuessani.Muistan kun eksän tytär tuli käymään ja heti ensimmäisenä oli pakko rynnätä tytön kanssa Abercrombieen...Aika hieno hattu pojallasi!

    ReplyDelete
  2. Just hyvä toi kassi! Mua niin harmittaa, kun Suomessa ei juurikaan panosteta Itse säästän aina kaikki kauniit paperikassit ja säilytän niissä yhtä sun toista.

    Hih, toi sun lapsesi fashion statement taitaa sopia aika monen amerikkalaisen suuhun :D Mutta noista vaatteista päätellen, niiden ulkonäöllä on kuitenkin enemmän kuin vähän merkitystä!

    ReplyDelete
  3. Hih! Eikös vain. Viime jouluna yhdelle tyttöni luokkakaverille joulupukki toi 5 erilaista Abercrombien hupparia...

    Hattu on muuten ihka aito australialainen Akubra. Miehekäs hattu, jota tykkään välillä itsekin lainata.

    ReplyDelete
  4. Ai niin, mun piti vielä lisätä, että kerro nyt miten olet sinne päätynyt! Nää on aina mielenkiintoisia.

    ReplyDelete
  5. Nanna, itse asiassa pojalla on aika tarkka silmä vaatetuksen suhteen. Huomasi yksi päivä esim. että äidillä oli miesten paita päällä.

    Minä pidän myös kauniista kasseista. Tarkoitus on jonain päivänä kehystää ne kaikista kauneimmat ja laittaa seinälle. Nyt pitäisi vain olla riittävän pitkä käytävä tähän tarkoitukseen.

    ReplyDelete
  6. Nanna, miehen matkassa tänne tulin. Lapset ovat täällä syntyneet ja varttuneet ja kaksikielistä kotia yritämme ylläpitää. Vaikka Suomeen ikävöin välillä kovastikin, niin luultavimmin olen täällä pysyäkseni. Ihanteellista olisi jos voisi viettää pari kolme kuukautta vuodesta Suomessa ja loput täällä. Nyt olisi kova hinku marja- ja sienimetsään sinne koti-Suomeen.

    ReplyDelete
  7. Abercrombie on laadukas merkki ja ihan samaa myskin hajua taallakin kaupassa on. On niin kummallinen sisaankaynti nojatuoleineen ja sisaanmennessa ei tieda onko surffikaupassa via missa :D

    Kaytko Johanna miten usein Suomessa sitten? Mukava olisi joskus kuulla juttua tuosta kaksikielisesta perhe-elamasta miten se sujuu :)

    ReplyDelete
  8. Aikas ihana tuo kassi ;-) Ja pojan vaatteetkin tietysti!
    Meidän tuleva vitosluokkalainen ei ole hirveän tarkka vaatteistaan paitsi että huppareita pitää olla paljon ;-)

    Puhuuko/kirjoittaako lapset suomea hyvin?

    ReplyDelete
  9. Sonja, meillä on myös yleensä kivannäköinen sisäänheittäjätyttö tai -poika ovella. Musiikki on piirunverran liian kovallaan minun (vanhoille) korvilleni. Mutta hyvät tuotteet.
    Aluksi kävin Suomessa pari kertaa vuodessa, sitten kerran, pikkuhiljaa joka toinen vuosi ja nyt meni edellisestä kerrasta kolme vuotta. Kiitos myös vinkistäsi. Voisin joskus laittaa postauksen meidän toisinaan huvittavistakin tilanteista, kun yksi puhuu yhtä kieltä ja toinen toista.

    Anne-Marie, hupparit on kova juttu. Meillä ajavat myös pitkälle talvitakin virkaa. Lasten suomen kieli on hiukan kankeaa. Kummasti he pääsevät kärryille, kun käymme Suomessa, mutta kyllähän siinä semmoinen jenkkiaksentti on. Ymmärrys hyvä, mutta tuotto sitten hiukan heikompi. Koulussa muuten opettaja on korostanut kielen tunneilla, että nyt puhumme ja opettelemme English, emme American.

    ReplyDelete
  10. Voitteko katsoa siellä suomalaisia dvd:tä? Vai näkyykö ne kun on se maakoodi erilainen..

    ReplyDelete
  11. Lohdutukseksi muuten marja- ja sienimetsistä...lehdessä oli ettei kumpiakaan taida tulla paljon koska kesä ollut näin kuiva!

    ReplyDelete
  12. Anne-Marie, olen ostanut suomalaisia DVD-elokuvia ja saanut ne näkymäänkin. Lapst oppivat sitten ne tarttuvimmat repliikit. Jossain (Poija ja Ilves?) oli lause "Sinä olet vessanpönttö"...

    Harmi jos marjastajat ja sienestäjät eivät pääse apajilleen! Kunnon metsäsienisalaatti kyllä maistuisi. Suomalainen mätäsmustikka on ihan eri makuinen kuin täkäläinen pensasmustikka.

    ReplyDelete