Monday, August 16, 2010

Eat, Pray, Love Part II

Elokuva Eat, Pray, Love oli kovasti odotettu. En paljasta juonta enkä mene yksityiskohtiin. Kerron vain päällimmäiset tuntoni, jottei ilo ja hupi keneltäkään tärväytyisi.

Kirjailija Elizabeth Gilbert on kannuksensa (ja pienoisen omaisuuden) ansainnut kirjallaan. Ylisanoja on vuodatettu ja senpä vuoksi myös elokuvasta on odotettu paljon. Onhan tämä pitkästä aikaa myös tyttöjen ikioma leffa, chick flickiä parhaimmillaan.

Päällimmäisenä mielessäni ovat elokuvan kauniit maisemat. Nojatuolimatka maailman eri kolkkiin kestää reilut pari tuntia. Julia Roberts on kaunis. Olen aina miettinyt, että hänen hymyllään varmasti saisi maailmanrauhan aikaiseksi: niin kaunis ja valloittava, hiukan veitikkamainenkin se on.

Elokuva onnistui tirauttamaan kyyneliä. Tämä ei kyllä ole mitenkään tavatonta, sillä Predatoria lukuunottamatta elokuva kuin elokuva on herauttanut kyyneleen pari silmäkulmaan. Siihen riittää mahtipontinen musiikki tai valkokankaalla harhaileva pieni koditon koira. Kellon vilkuilultakaan ei vältytty. Tämäkään ei ole erityisen kummallista elokuvakäyttäytymistä, sillä lähes aina elokuvan suvantovaiheessa haluan tietää mitä aikaa ulkomaailma elää. Etukäteen pelkäsin myötähäpeän tunteita. Niiltäkään ei säästytty.

Eniten taisin tykätä roolihahmoista Teksasin Rikusta. Suurin yllätys oli Felipe - odotin vähän varttuneempaa herrahenkilöä tähän rooliin. Aikaa oli myös pohtia pääosan esittäjän sopivuutta. Täytyy tunnustaa, että kaipasin Meryl Streepiä. Hän taitaa olla jo kuitenkin myöhäisempää keski-ikää. Ehkä Liz Gilbertin rooliin olisi pitänyt palkata rohkeasti vain uusi, tuore kasvo. Tuntui, että nyt oli tehty kompromissi Jennifer Anistonin ja Meryl Streepin väliltä.

Jos ei hirmuista hoppua ole elokuvaa katsomaan, niin miltei suosittelisin odottamaan DVD:n julkaisemista. Eläytymiskykyä voisi kummasti lisätä lasi, pari punaviiniä, herkullinen pikkupurtava ja etenkin muutama ystävä, joiden kanssa voisi estoitta kommentoida Lizin menoa. Suurimmaksi kysymykseksi taisi jäädä, että mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun olemme valmiit romuttamaan hyvän ja onnellisen elämän vain sen vuoksi, että olemme vähän itseltämme hukassa. Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Tuovatko hennatatuoinnit ja suitsukkeet mielenrauhan? Luoko ihminen nahkansa kuin käärme? Mitä tarkoittaa lupaus ylä- ja alamäestä?

Suurimmat voittajat Eat, love, pray -ilmiön suhteen taitavat olla markkinamiehet ja -naiset. Home Shopping Network tahkosi viikonlopun aikana mukavia summia oheistuotteiden tv-myynnillä.

10 comments:

  1. Nain Heljan blogissa elokuvan trailerin ja tuli kovasti halu nahda filmi. Julia Roberts on todella hyva ja elaytymiskykyinen nayttelija. Minulle vaan yleensa taalla kay niin, etta odottelen dvd:n ilmestysmista. Elokuviin lahto vaatii liikaa ponnisteluja ;).

    ReplyDelete
  2. Mun tympii kirjan suomennos niin paljon, että ajattelin tehdä siitä valituksen.

    Siinä mm. oli puhetta, kuinka jotkut matkustavat ThaimaaSEEN, ei suinkaan Thaimaahan. Ja nyt mua kutkuttaisi ihan vain vertailuksi lukea kirja englanniksi.

    Olen muuten kerrankin aika varma, että elokuva tulee olemaan parempi kuin kirja tällä kertaa. Nähtäväksi jää!

    ReplyDelete
  3. Tykkään niin paljon elokuvista,että täytyy varmaan kuitenkin käydä katsomassa.Ehdin varmasti siihen mennessä lukea sen pokkarinkin englanniksi ;-)

    ReplyDelete
  4. Tuota elokuvaa on täälläkin lehdissä niin hehkutettu ,että on tullut oikein kunnon halu nähdä se.Sitäpaitsi olisi mielenkiintoista nähdä taas ihana Julia Roberts isossa roolissa,sillä sellaista hän ei ole tehnyt pitkään aikaan, Kirjaa en ole lukenut,joten itselläni ei kauheasti ole ennakkoodotuksia elokuvasta.Arvostelusi on hyvä ja hauska:D Mitä ihmeen oheistuotteita leffan ympärille muuten on syntynyt?`Suitsukkeita?

    ReplyDelete
  5. Tuula, minä myös yleensä odottelen DVD:n. Pääsen paremmin tunnelmiin, kun istun omalla soffalla ja voin porata estoitta.

    Nanna, onpas harmi! Joskus ihmettelen miten suomennokset pääsevät painoon saakka. Kesällä löysin Agatha Christien suomennoksen (aika uusi) ja minua nolotti lukea sitä. Jep, uskon että olet elokuvaan tyytyväinen.

    Anne-Marie, kyllähän leffateatterissa on oma tunnelmansa. Oli hauska katsoa muuta yleisöä: enimmäkseen olimme tällaisia keski-iän kynnyksellä ja alkupuolella olevia naisia. Oli siellä jokunen mieskin. Hämmästyin myös, että muutama äiti näytti olevan tyttären kanssa ja tyttäret olivat n. 10-12 -vuotiaiata.

    Yeaelian, täällä oli suurin jännäyksen aihe pystyykö Roberts vetämään katsojia aloitusviikonloppuna. Edellinen hänen tähdittämänsä leffa ei ollut alkuunsa kummoinen menestys. Mutta niin vain Stallonen toimintaleffa oli viikonlopun katsotuin. Elokuvan nimissä myydään suitsukkeita, hopeakoruja, intialaisia värikkäitä paperituotteita, värikkäitä vaatteita ym.

    ReplyDelete
  6. Joo,oli hauska katsoa kun olin yksin elokuvissa katsomassa Twillight-saagan kolmatta osaa ja olin teinityttöjen keskellä varmasti aika hauska näky...mutta tuli sinne minua varmasti parikymmentävuotta vanhempi rouvakin yksin ;-)

    ReplyDelete
  7. Anne-Marie, oletko sinäkin Twilight fani! Minä olen vähän olosuhteiden pakosta (tyttö on ihan intona), mutta olen kyllä miettinyt, että missä olivat tällaiset tarinat ja etenkin komeat poikanäyttelijät, kun itse olin teini. Ei ollut kuin Onnenpäivät ja Fonzie...

    ReplyDelete
  8. Varsinkin Jacob ;-) Heh..kun miettii ,että silloin Fonzie oli kova sana ;-)
    Joo,siinä kävi niin,että tyttäreni kanssa kävimme katsomassa ekan ja sitten olenkin käynyt muut katsomassa yksin.Luin kaikki kirjatkin..taidan olla ihan höpsö ;-)
    Yleensä luen siis vaan hömppää tai Cornwell/Reichs tyyliä ja nyt iski vampyyrit...

    ReplyDelete
  9. Anne-Marie, jos tilanne alkaa käydä vakavaksi, niin sitten suosittelen valkosipulia! Sillä ne vamppyyrit ennen häädettiin :)

    ReplyDelete
  10. Heh-heh..Täytyy ottaa sängyn vierelle,jos sitten ei tule pelastavaa ihmissutta ;-)

    ReplyDelete